Niko Peltokangas: OLL:n jäsenmallissa on kyse toiminnan kehittämisestä

OLL:n jäsenet päättävät liittokokouksessa marraskuun alussa, mihin suuntaan liiton jäsenmallia lähdetään kehittämään. Liiton hallitus on laatinut vuoden aikana selonteon, jossa eritellään kolmea erilaisia jäsenmallia variaatioineen: ”korkeakoulujen liikuntaliiton” jäsenenä olisivat korkeakoulut, ”korkeakoululiikunnan kattojärjestöön” kuuluisi mikä vain liikuntatoimija ja ”korkeakoululiikunnan palvelujärjestö” tuottaisi palveluja kysynnän mukaan nykyiselle jäsenkunnalle.

Olen osallistunut jäsenmallin kehittämistyöhön ensin hieman sivusta viestintäasiantuntijana ja sittemmin pääsihteerinä, jonka vastuulla on liiton strateginen kehittäminen yhdessä puheenjohtajan kanssa. Puheenjohtaja Essi Lumme on johtanut selonteon kokoamista ihailtavan järjestelmällisesti ja päämäärätietoisesti. Hallituksen, asiantuntijoiden ja kumppaneidemme tuella selonteosta on muodostunut suhteellisen kattava keskustelunavaus liiton tulevaisuudesta.

Kokosin tähän muutaman ajatuksen, jotka ovat syntyneet prosessin kuluessa. En kirjoita minkään selonteossa olevan jäsenmallin puolesta enkä mitään vastaan. Niissä kaikissa on toimivia elementtejä, joista OLL:n ratkaisua kannattaa rakentaa.

Pimeästä valoon

Vielä vuosi sitten kehittämistyötä tehtiin kriisitunnelmissa. Liitosta oli eronnut jäsenyhteisöjä useana vuonna, ja viime syksynä jälleen kaksi jäsenyhteisöä ilmoitti eroavansa liitosta. Toinen eroista ilmoitettiin liittokokouksessa, liiton ”kaikkein pyhimmässä”. Vielä alkuvuodesta, kun jo hahmottelimme vuoden kehittämistyötä ja päätimme esimerkiksi koota selonteon aiheesta, suurehko ylioppilaskunta päätti jättää liiton.

Jäsenmallin kehittäminen tuntui möröltä, josta ei pimeässä huoneessa oikein saa selvää.

Vuoden aikana tunnelma on kääntynyt valoisampaan, kuten tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä usein käy. Jäsenmallin kehittämisessä ei ole missään vaiheessa ollut kyse vain jäsenkadon patoamisesta, mutta tämän vuoden aikana olemme ainakin jäsenyystyöryhmän ja toimiston väen kesken hahmottaneet kirkkaammin, mistä kaikesta siinä on kyse.

Se, kuka on OLL:n jäsen, määrittää perustavalla tavalla sitä, mitä OLL tekee. Jos liiton toiminta ja jäsenten tarpeet eivät osu yksiin, täytyy muuttaa toimintaa, jäseniä tai molempia.

Jäsenmalli vaikuttaa toimintaan

Nykyisessä strategiassa jäsenmallin uudistamisen lähtökohta on edustavuus – liiton halutaan kokoavan mahdollisimman suuri osa korkeakouluopiskelijoista toimintansa piiriin. Nopeasti olemme havainneet, että jäsenyyden lisäksi tulee tarkastella, miten toimintaa pitää muuttaa, jos jäsenpohja vaihtuu tai moninaistuu.

Kuka jäsenenä onkin, sillä on vaikutusta ainakin näihin toiminnan elementteihin:

1. Liiton johtaminen ja opiskelijajohtoisuus. Nyt liittoa johtavat opiskelijat, jotka työskentelevät toimistolla päätoimisesti. Jos jäsenenä on esimerkiksi muita kuin opiskelijoiden johtamia organisaatioita, heillä voi olla oma käsityksensä opiskelijajohtoisuudesta ja päätoimisista luottamushenkilöistä. Selonteon taustalla on ajatus, että opiskelijajohtoisuudesta on tärkeää pitää kiinni.

2. Palvelut. Erilaiset jäsenet haluavat erilaisia palveluja, onpa kyse vaikuttamistyön tukemisesta, koulutusten järjestämisestä tai materiaalien ja jäsenetujen tuottamisesta. Mitä erilaisempia odotuksia jäsenillä on, sitä vaikeampi on jakaa rajalliset resurssit kaikkien tarpeiden tyydyttämiseksi.

3. Edunvalvonta. Erilaiset jäsenet halunnevat myös erilaista edunvalvontaa. Nyt olemme ajaneet esimerkiksi korkeakoululiikunnalle vahvempaa asemaa lainsäädännössä ja korkeakoulujen rahoituksessa. Jos korkeakoulut tai vaikkapa kunnat olisivat jäseninämme, ne eivät välttämättä tätä tavoitetta allekirjoittaisikaan. Haemmeko siis jäseniksi organisaatioita, jotka sitoutuvat poliittiseen linjapaperiimme, vai keräämmekö jäsenkuntaa, joka luo korkeakoulu- ja opiskelijaliikunnan kehittämiselle uuden linjapaperin?

4. Edunvalvonnan ja palveluiden suhde. Vielä oma kysymyksensä on, miten jäsenpohja vaikuttaa edunvalvonnan ja jäsenpalveluiden suhteeseen. Jo nyt osa jäsenistä haluaa liitolta ennen kaikkea konkreettisia palveluja ja etuja opiskelijan arkeen, kun taas osa pitää tärkeimpänä, että liitto keskittyy valtakunnalliseen vaikuttamistyöhön. Jäsenmallin kehittämisen myötä on mahdollista tehdä myös ratkaisuja, jotka vaikuttavat tähän suhteeseen. Rajalliset resurssitkaan eivät estä jäsenpohjan laajentamisesta, jos päätämme, että jäsenpalvelut ovat edunvalvonnan rinnalla toissijaisia.

Siinä missä kehittämistyö alkoi kriisitunnelmissa ainakin omassa mielessäni, jatkoon suhtaudun luottavaisesti. Valojen sytyttäminen kutisti mörön ja auttoi näkemään myös koko huoneen paremmin. Uuden strategian laatiminen uuden hallituksen ja jäsenyhteisöjen kanssa ja jäsenmallin vieminen sääntöihin eivät enää varjosta tulevaisuutta vaan tuntuvat kaikkein kiinnostavimmilta tehtäviltä ensi vuodelle.