Miehistä parhaat, tää on matkamme pää

Tommi Läntinen, tuo turkulainen lahja Suomen musiikkiteollisuudelle, laulaa kaikkien rakastamassa hitissään kärsimyksen tiestä, Via Dolorosasta. Minun kärsimysten tie tuli päätökseensä, kun Opiskelijoiden Liikuntaliiton ympäristövastuuohjelma valmistui. Tässä blogissa kerron tuosta matkasta. Parhaimman mahdollisen lukukokemuksen saamiseksi suosittelen soittamaan tuota biisiä taustalla.

“Ja toivottomuus / On autio huone.” Tommi kuvaa erinomaisesti lähtötilannetta. Eletään vuoden 2018 kevättä. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n julkaisemaan 1,5-asteen raporttiin ilmastonmuutoksesta oli aikaa muutama kuukausi. Ilmastonmuutoskeskustelu ei ole vielä räjähtänyt kaikkialle. Siitä puhutaan ja uhka tiedostetaan, toisaalla huudetaan kovempaa, mutta suuri yleisö on hiljaa. Tilanne muistuttaa kovin yhtä virusta tammikuussa.
Asia ei koske meitä.

Olympiakomitean ympäristövastuuverkostossa on puhuttu paljon seurojen ja järjestöjen vastuusta aiemmin keväällä. Tästä rohkaistuneena kysyn, pitäisikö OLL:lla olla ympäristövastuuohjelma? Innostus ei ole käsinkosketeltavaa. “Voithan sä tehdä, jos sulla on aikaa sellaiseen.” Huone jää autioksi, aloitan työn.

“Liikaa lupasin / Oi Jumala kuinka nuo sanat voisin saada takaisin.”

Tein arvion ja lupasin olla valmis ensilumen sataessa Etelä-Suomeen. En ollut. Olin saanut ensimmäisen version ympäristövastuuohjelmasta valmiiksi, mutta käsittelykierroksia oli edessä liikaa, jotta vuoden 2018 hallitus ehtisi sen hyväksyä.

“Anna aikaa, silmänräpäyksellinen.” Vuosi 2019 eteni hyvin. Kesällä tai viimeistään syksyllä on valmista. Sitten tuli lomautus ja myös oivallus, että ilman kunnollista hiilijalanjäljen laskentaa ei tuloksia voida mitata. Aika ei riittänyt ja vuosi ehti vaihtua. Tämä menee nyt seuraavan hallituksen päätettäväksi. Olkoon, antakaa lisää käsittelykierroksia, kyllä ohjelma kestää!

“Kun ystävyys, toivo ja veljeys / Ahtojäihin haudataan.”

Yksimielisyys on turha toivo. Jokainen käsittelykierros, lukuun ottamatta Olympiakomitean ja lajiliittojen kommenttikierrosta, sujuvat enemmän tai vähemmän väitellen. Aina samoista asioista. Niistä jotka vaikuttavat minuun, muiden puolesta voidaan luopua, ei omasta. Ruoka ja matkustus ovat näitä. Keskustelut kiertävät kehää. “Joku varmasti suuttuu, jos ei tarjota lihaa!”; “Mutta junamatka Rovaniemelle voi olla lentämistä kalliimpaa!”; “Entä jos on monta tapaamista ympäri Suomea?” Ympäristövastuuohjelman sanamuodot seilaavat vahvoista kannoista pehmennettyihin ja ympäripyöreisiin. Välillä tehdään mielestäni jo liikaa kompromisseja. Ääneni nousee ja huomaan kiihtyväni. Otanko tämän liian henkilökohtaisesti? En haluaisi olla tavallista ilkeämpi.

“Sielu hulluna huutaa vaikka keuhkot ei / Merimiehistä parhaan vei.”

Nyt ympäristövastuuohjelma on valmis ja se on kaunis. En voi sanoa, että tein sen yksin, vaikka haluaisin. Ohjelman hyväksynyt hallitus auttoi valtavasti. Erityiskiitos toimistosihteeri Pauliina Voutilaiselle ja talouskoordinaattorille Malla Salmitielle tietojen kaivamisesta sekä pääsihteerillemme Ida Bolanderille hiilijalanjälkilaskuissa auttamisesta. Myös kiitos kaikille kommentoineille ja sparraajille, teitä oli paljon.

Via Dolorosa
Kärsimysten tie
Tie, tie, tie vie

Kirjoittaja on Opiskelijoiden Liikuntaliiton tapahtuma- ja koulutuskoordinaattori, jolla ei ole tapana ylidramatisoida asioita.

Sinua voisi kiinnostaa myös

  • Lasken, siis tiedän

    Julkaistu:

    Tässä blogissa keskityn hiilijalanjäljen laskentaan ja käyttämääni laskuriin. Päätin laskea liittomme hiilijalanjäljen kahdesta syystä: puhtaasta mielenkiinnosta ja jotta saisimme työn alla olevaan ympäristövastuuohjelmaamme lisätietoa mihin meidän pitää panostaa.

    Lue lisää artikkelista: Lasken, siis tiedän

  • Sanna-Maria Ahl: Kuntavaalit - kaukainen käsite vai suuret suunnitelmat?

    Julkaistu:

    Kuntavaalit, eduskuntavaalien vähemmän tunnettu sisarus. Olet varmaankin jo kuullut? Oletko äänestänyt? Vai oletko jättänyt äänestämättä, koska äänestit jo niissä ”oikeissa” vaaleissa?

    Lue lisää artikkelista: Sanna-Maria Ahl: Kuntavaalit - kaukainen käsite vai suuret suunnitelmat?

  • Tuire Ranta-Meyer: Leikkivä ihminen uskaltaa liikkua korkeakoulussa

    Julkaistu:

    Tässä blogitekstissä Tuire Ranta-Meyer Metropolian ammattikorkeakoulusta pohtii, saako ammattikorkeakoulussa olla mielikuvittelujohtajia ja hulluusmestareita, kuten Littlen toimistossa? Voisiko luova, tänään vähän hassahtaneelta tuntuva idea olla huomenna kehitystä eteenpäin vievä voima? Löytyykö korkeakoululiikuntaan sellaisia näkökulmia, joissa opiskelijan ei tarvitse puhkua urheilullista voimaa voidakseen osallistua, harrastaa omilla ehdoillaan ja nauttia fyysisestä aktiivisuudesta askel − tai vaikkapa ranteen pyöritys kerrallaan.

    Lue lisää artikkelista: Tuire Ranta-Meyer: Leikkivä ihminen uskaltaa liikkua korkeakoulussa