Siirry etusivulle

Liisa Reinola: Korkeakouluopiskelijat ‒ helposti unohdettu käyttäjäryhmä

Julkaistu: Kategoria: Blogi Asiasanat:

Usein puhutaan lasten ja nuorten liikunnasta ja heidän tasa-arvoisista harrastusmahdollisuuksistaan. Kuinka tietyt lajit ovat kalliita harrastaa, mutta kuinka liikunta on tärkeää kehityksen, sosiaalisten suhteiden ja jopa terveyden kannalta. Kun heidän asiansa on saatu jotenkin kuntoon, hypätään useampi kymmenen vuotta eteenpäin ja keskustellaan vanhusten liikuntamahdollisuuksista. Liikunta näytteleekin todella suurta osaa heidän terveytensä ja toimintakykynsä tukemisessa. Heille täytyy siis tarjota mahdollisuus turvalliseen kuntosaliharjoitteluun, lähellä olevat lenkkipolut ja kaupungin liikuntapalveluiden ohjatut eläkeläisryhmät.

Jään vain pohtimaan, mihin unohtuu ihmisen elämästä useampi vuosi?

Suomessa on 13 yliopistoa, 22 ammattikorkeakoulua, maanpuolustuskorkeakoulu, poliisiammattikorkeakoulu sekä Högskolan på Åland. Näissä rakennuksissa pyörii noin 300 000 opiskelijaa. Kuinka tuollainen määrä ihmisiä voi jäädä unholaan kuntien päätöksenteossa?

Joku mieltää opiskelijaelämän vieläkin bileiden aikakaudeksi. Todellisuudessa opiskelu korkeakoulussa tarjoaa paljon muutakin. Korkeakouluopiskelija saa opiskeluaikanaan elinikäisiä ystäviä, laajoja verkostoja ja tuttuja ympäri Suomea, jopa maailmaa. Yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuus ja me-henki näkyvät vahvana Suomen korkeakouluissa. Ne näkyvät vahvana myös liikunnassa. Korkeakoulut tarjoavat opiskelijoilleen yhä enemmän erilaisia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia.

Tai ehkä tarjoaisivat, jos olisi tiloja, joissa liikkua.

Koulun liikuttava rooli tunnetaan

Liikkuva opiskelu -ohjelman myötä muutamat Suomen kunnista tarjoavat toisen asteen opiskelijoille kuntien liikuntapalvelut huomattavalla alennuksella tai jopa ilmaiseksi. Nämä kunnat tunnistavat ja tunnustavat liikunnan tärkeyden opiskelujen vastapainona, opiskelijoiden mahdollisesti heikon maksukyvyn sekä oikeuden liikkua.

Kuitenkin Suomen sisällä vallitsee suuri epätasa-arvo kuntien välillä sekä toisen asteen opiskelijoiden siirtyessä korkea-asteelle. Opiskelijastatus säilyy, mutta yhtäkkiä ei olekaan oikeutta yhtä hyviin palveluihin tai samoihin hintoihin, jotka vielä vuotta aikaisemmin olivat saatavilla. Koululaitokset ovat läpi elämän tärkeässä roolissa henkilön liikuttamisessa, kuten hallituksen eri ohjelmien myötä on tullut jo selväksi esimerkiksi ala- ja yläkoulussa. Korkeakoulut eivät eroa tästä, edelleen opiskeluissa vietetään monta tuntia päivässä ja opitaan uusia malleja elämään.

Kuvassa lentopalloverkko, lentopallo ja pelaajia.
Kuntien jakamat liikuntavuorot ovat monelle korkeakoululiikunnalle elinehto.

Korkeakoulujen liikuntapalvelut harvemmin kilpailevat Suomen mestaruuksista, nostavat menestyneiden liikkujien paitoja kattoon tai ylittävät suorituksillaan valtakunnallisen uutiskynnyksen. Varmaan tästäkin syystä kuntien liikuntavuorojen jaossa on niin helppo unohtaa, kuinka suureen väkimäärään korkeakoulujen liikuntapalvelut parhaimmillaan vaikuttavat.

Hämärä ja ahdas liikuntasali, joka löytyy kaupungin kaukaisimmalta laidalta, ei välttämättä houkuttelisi edes suurimman urheiluseuran harrastajia päivästä toiseen. Tai vanhasta urheiluhallista on saatu vuosi toisensa jälkeen hyvät vuorot opiskelijoille, mutta kalliin ja tarpeellisen remontin jälkeen yllättäen yhtäkään vuoroa ei löydy. Tällaisten yllätysten jälkeen voi olla vaikea uskoa, että joku kaupunki haluaa olla opiskelijakaupunki tai korkeakoulu itse haluaa olla paras paikka opiskelijalle.

Opiskeluhyvinvointi kantaa työelämään

Yksi OLL:n kolmesta kuntavaalitavoitteesta pyrkii taklaamaan yllämainittuja ongelmia. Liikunta tukee jaksamista, jaksaminen tukee opiskelua ja opintojen eteneminen tukee valmistumista tavoiteajassa. Tämän päivän hyvinvoiva opiskelija on tulevaisuuden hyvinvoiva työntekijä. Myös paljon mediassa esillä olleisiin opiskelijoiden mielenterveysongelmiin ja koettuun yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa liikunnalla.

Taakkaa ei saa jättää yksin korkeakoulujen kannettavaksi, vaan kuntien tulee olla mukana talkoissa esimerkiksi huomioimalla korkeakouluopiskelijat liikuntavuorojaoissa ja -maksuissa.

Opiskeluaikana omaksutut terveyttä edistävät tottumukset kantavat työelämään saakka. Jos satut löytämään opiskelijaksi korkeakouluun, joka edistää opiskelijoidensa hyvinvointia tiiviissä yhteistyössä kunnan kanssa, saat todennäköisesti hyvät eväät opiskeluajaksi ja työelämään. Toisin on korkeakoulussa, jossa liikuntapalvelut ovat suppeammat, liikuntapaikkoja ei ole, eivätkä kunnan päättäjät näe korkeakouluopiskelijoita muuna kuin ryyppäävänä haalarikansana.

Kuvassa salibandyn pelaajat kiittävät toisiaan läpsäisemällä toisiaan käsille ohikävellessään.
Yhdessä pelaaminen edistää opiskelijoiden yhteisöllisyyttä sekä sosiaalista hyvinvointia korkeakouluopintojen keskellä.

Kaikkien Suomen korkeakoulujen ja kuntien tulee olla kiinnostuneita opiskelijoidensa hyvinvoinnista ja liikuntamahdollisuuksista. Korkeakoulusta valmistunut hyvinvoiva opiskelija tuo omaan kuntaansa lisää osaamista, innovatiivisuutta ja terveitä työvuosia eikä vie mitään pois.

Potrettikuva Liisa Reinolasta.

Kirjoittaja on Liisa Reinola, Seinäjoen ammattikorkeakoulun korkeakoululiikunnan työntekijä ja opiskelijakunta SAMOn liikuntasihteeri. Hän toimi vuonna 2020 Opiskelijoiden Liikuntaliiton hallituksen jäsenenä ja korkeakoululiikunnan verkoston valiokunnassa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Jaa sivu