Mistä me oikeastaan puhumme, kun puhumme yhdenvertaisuudesta liikunnassa?

Julkaistu: Kategoria: Blogi Asiasanat:

Liikunnan epäkohtiin pystytään puuttumaan paremmin, kun yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat opitaan ensin nimeämään ja tunnistamaan yhteisesti eri liikuntasektoreilla. Vasta yhteinen kieli varmistaa, että eri tahot ja toimijat voivat keskustella kehitystarpeista rakentavasti edistääkseen yhdessä yhdenvertaista liikuntakulttuuria. Paras paikka rakentaa yhdenvertaismpaa liikuntamaailmaa intersektionaalisen lähestymistavan avulla on korkeakoululiikuntapalvelut.

Ryhmäliikunnan ohjaajina korkeakoululiikunnassa olemme yrittäneet etsiä hyviä käytänteitä yhdenvertaisemman ryhmäliikunnan reseptin löytämiseksi. Olemme löytäneet konkreettisiakin keinoja yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi yrityksen, erehdyksen ja satunnaisten onnistumisten kautta. Havaitsimme, että koko liikuntamaailma kaipaa tulokulman muutosta, jossa ensisijaisena työvälineenä on liikunnan tarkasteleminen intersektionaalisesta näkökulmasta.

Seuratoiminta liikuttaa miljoonia ihmisiä vuodessa Suomessa, joten se on avainasemassa jalkauttamassa yhdenvertaisuustyötä liikunnan ja urheilun ruohonjuuritasolle Suomessa. Tuoreen seuratukihankkeiden hakemusarvioinnin pohjalta Likesin tutkijat havaitsivat, että yhdenvertaisuusasiat koetaan tärkeiksi seuratoimijoiden keskuudessa, mutta kokonaisuuden käsitteellistäminen on vielä hankalaa. Arkipuheessa yhdenvertaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus, eettisyys, moninaisuus ja “matala kynnys” sekoittuvat ja merkitykset vaihtelevat sisällöltään.

Toinen merkittävä suomalaisten liikuttaja on korkeakoululiikunnankin piiristä tuttu ryhmäliikunta. Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen mukaan joka kahdeksas suomalainen aikuinen harrastaa viikottain ryhmäliikuntaa. Tälläkin kentällä yhdenvertaisuuden osalta löytyy haasteita: Uusia liikkujaryhmiä halutaan mukaan tunneille “liikunta kuuluu kaikille”- ajatuksen hengessä ja asiakkaat saattavat jopa nykyisellään vaatia inklusiivisempia käytäntöjä. Silti laajasti ammattikunnassa ei vielä hahmoteta yhdenvertaisuuden ilmiötä osana käytännön ohjaustyön arkea. Myös korkeakoululiikunnan suositukset peräänkuuluttavat saavutettavuutta, esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta, mutta mitä niillä tarkoitetaan käytännössä?

Inkluusioon pyrkiminen on arvo, jonka vanavedessä yhä useampi liikkuja löytää paikkansa myös seuratoiminnan ja ryhmäliikunnan kontekstista. Vastuullisuus on myös tutkimusten mukaan kilpailuvaltti yksityisellä sektorilla. Esimerkiksi maailman suurin ryhmäliikuntayritys Les Mills otti viime kesänä kopin Black lives matter-mielenosoitusten jälkeen ja alkoi lisäämään representaatiota eli ohjaajien moninaisuutta (ihonväri, kehon koko jne) omissa koulutusmateriaaleissaan sekä otti käyttöön syrjimättömyyssäännöstön. Yhdenvertaisuuden edistäminen on siis myös markkinateorian kannalta järkevä satsauskohde.


Erittelyyn perustuva perinteinen tulkinta yhdenvertaisuuden edistämisestä

Kunto- ja terveysliikunnan palvelutarjontaa ja liikkujatarpeita lähestytään tavanomaisesti erittelyn näkökulmasta. Tällöin pyritään tunnistamaan erilaisia erityisryhmiä (vasta-alkajat, ylipainoiset jne.) ja soveltamaan toimintaa tarvittaessa etukäteen heihin yhdistettyjen tarveoletusten mukaisesti.

Yhdenvertaisuutta tulkitaan yhä 2020-luvulla monissa tutkimuksissakin kohderyhmäajattelun kannalta, jolloin olennaiseksi yhdenvertaisuuden takaamisen keinoksi annetaan ohje tarjota eri vähemmistöille omia liikuntaryhmiä ja -tunteja. Tämä ymmärrys perustuu liikuntasosiologiseen teoriaperinteeseen, mutta muitakin jäsennystapoja voidaan hyödyntää.

Intersektionaalinen tulkinta

Intersektionaalinen tapa tarkastella liikuntakäytäntöjä tarjoaa erittelyyn perustuvaa tulkintaa laajemman näkökulman yhdenvertaisuuteen. Monitieteisen teoriapohjansa vuoksi intersektionaalisuuden käsite sopii hyvin monimutkaisten syrjinnän ilmiöiden tarkasteluun.

Intersektionaalisuuden käsitteellä viitataan siihen, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat samanaikaisesti useat eri tekijät (esim. sukupuoli, ikä, luokka, uskonto, etnisyys, asuinpaikka, koulutus, tulotaso, kyvykkyys, terveydentila ja seksuaalinen suuntautuminen). Tällaisten keskenään risteävien erojen ja niihin liitettyjen ennakkoluulojen sekä arvostusten takia ihmisiä kohdellaan eri tavoin liikunnan arkisissa puitteissa.

  • Intersektionaalisella otteella liikkujat kohdataan pikemminkin monenlaisten erojensa pohjalta kuin homogeenisten liikkujaryhmien edustajina. Tunnustetaan, että kaikki ryhmät ovat sisäisesti heterogeenisiä ja niiden sisällä voi olla erilaisia vähemmistöjä.

Intersektionaalinen ote edistää yhdenvertaisuutta inkluusioperiaatteella

Intersektionaalisesti tarkasteltuna liikunnan yhdenvertaisuus taataan parhaiten inkluusiolla. Liikuntaa pyritään järjestämään ketään ulossulkematta.

  • Liikkujien taitojen, tavoitteiden ja liikkumisen tapojen moneuden hyväksyvä ote pyritään sisällyttämään kaikkeen liikuntasuunnitteluun ja ohjaamiseen.

Inkluusioperiaate tarkoittaa tässä yhteydessä liikuntaolosuhteiden (esim. liikuntatilojen ja ohjaamistyylien) saattamista sellaiseen muotoon, että liikkujat voivat olla mukana ja osallistua riippumatta yksilöllisistä ominaisuuksista. Pyrkimyksenä ei siis ole sopeuttaa liikkujia “valmiiseen” liikunnan tapakulttuuriin. Sen sijaan päivittäisiä organisoitumisen tapoja halutaan muuttaa joustavammiksi, jolloin erilaisten liikkujien tarpeisiin voidaan vastata ketterämmin.

  • Intersektionaalisesti ymmärrettynä yhdenvertaisuuden toteutumisen ongelmat eivät ala silloin kun liikuntaryhmään tulee valtavirrasta poikkeava liikkuja omine tarpeineen, vaan pikemminkin silloin kun inkluusion lähtökohtaisesta alkuoletuksesta on poikettu niin, ettei liikkuja koe olevansa “oikeanlainen” tunnille osallistuakseen.

Tämä tulkinta liikunnan yhdenvertaisuudesta poikkeaa radikaalisti perinteisestä erittelyyn perustuvasta ajattelutavasta.

Inkluusioperiaate noudattelee koulutuksen kentällä jo näkyvää linjaa. Peruskoulun liikunnanopetuksessa kehityskulku on ollut erityisestä yleiseen eli erityisliikunnasta soveltavaan liikuntaan ja lopulta ajatukseen kaikille avoimesta liikunnasta. On haluttu yhä enemmän painottaa, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua yhteiseen liikuntaan haluamallaan tavalla. Vastaavaa lähtökohtaa tarvitaan myös korkeakoululiikunnan arkisiin käytäntöihin.

Intersektionaalinen näkökulma kannustaa tiedostamaan liikunnan valtasuhteita

Kaikki liikunta- ja oppimistilanteet sisältävät ihmisten välisiä valta-asetelmia. Siksi liikunnassa ihmiset eivät koskaan voi olla toisiinsa nähden täysin samassa asemassa. Yksi liikkuja voi nauttia moninkertaisista etuoikeuksistaan samalla kun toinen kohtaa moninkertaisesti liikuntakulttuurin ulossulkevat rakenteet.

  • Intersektionaalisen näkökulman avulla voidaan tunnistaa liikunnan moniperusteisen syrjinnän mekanismit ja pyrkiä irtautumaan niistä reflektiivisellä asenteella.

Liikunnan organisoiminen on aina tavalla tai toisella vallankäyttöä. Neutraalilta ja luonnolliselta näyttävät ohjaustilanteetkin pitävät sisällään erilaisia viestejä ihanteista, normeista ja odotuksista, joita liikkujan kehoon ja liikkeenlaatuun kohdistuu liikuntatilanteessa. Neuvottelu sopivan ja normaalin rajoista on jatkuvaa.

Arkikäytännöissä valtaa voidaan käyttää etuoikeutettujen aseman vahvistamiseen tai marginalisoiduiksi joutuneiden liikkujien aseman parantamiseksi. Olennaista on tulla tietoiseksi liikunnan valta-asemista.

  • Intersektionaalinen ajattelu kannustaa ohjaajia ja valmentajia tunnistamaan ja tunnustamaan ohjaustilanteessa muodostuva oma valta-asemansa, josta käsin he liikkujia lähestyvät.

Yhdenvertaisuus liikunnassa on paradoksaalinen ajatus siinä mielessä, ettei täydellistä inkluusiota tai loppuun asti vietyä erottelua ole mahdollista tavoittaa reaalimaailmassa. Liikkujien välisiä eroja voitaisiin löytää loputon määrä, eikä niitä kaikkia ole mahdollista huomioida yhtä aikaa. Sen ei kuitenkaan pidä lannistaa, vaan pikemminkin kannustaa kurkottamaan yhä kunnianhimoisemmin kohti inklusiivisempaa liikuntatoimintaa. Yhdenvertaisuuden huomioiminen varmistaa sen, että yhä useampi löytää tiensä liikunnan pariin jäädäkseen.

Lähteet

Aho, Kaisa-Riitta (2020) Kiireistä kehoa ja mieltä kesyttämässä - Henkisen etsinnän onni ja onnettomuus ryhmäliikunnassa. Hybris tiedelehti 2/2020.

Aho, Kaisa-Riitta & Huumonen, Hanna (2020) Yhdenvertaisemman ryhmäliikunnan resepti

Huumonen, Hanna (2020) Kolumni: Jumppatuntikin voi olla turvallinen tila

Saresma, Tuija (2018) Intersektionaalisuus – erot ja hierarkiat opettamisessa. Teoksessa A. Laukkanen, S. Miettinen, A-M. Elonheimo, H. Ojala & T. Saresma (toim.) Feministisen pedagogiikan ABC. Opas ohjaajille ja opettajille. Tampere: Vastapaino, 26-34.

Kirjoittajat

Kaisa-Riitta Aho
FM, väitöskirjatutkija, sukupuolentutkimus, Turun yliopisto, ryhmäliikuntaohjaaja Turun Campus Sportilla

Hanna Huumonen
YTM, valtion liikuntaneuvoston jäsen ja neuvoston yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaoston puheenjohtaja, ryhmäliikuntaohjaaja Helsingin Unisportilla