OLL-alumni: “Puheenjohtajakaudellani luotiin suuntaviivoja, joiden vaikutus näkyy opiskelijaliikunnassa edelleen”

Puheenjohtajakautenani nostimme voimakkaasti esiin liikunnan ja urheilun yhdenvertaisuuskysymyksiä niin kansainvälisessä kuin kotimaisessakin keskustelussa. Itse puheenjohtajana kiersin paljon ulkomailla erilaisissa foorumeissa edustamassa liittoa. Kansainvälisillä kentillä kävi selväksi, ettei kaikkialla vielä oltu valmiita keskustelemaan yhdenvertaisuudesta sen vaatimalla vakavuudella.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani oli osallistumiseni FISU Forumiin Etelä-Korean Gwangjussa, jossa puheenvuoroni käsitteli yhdenvertaisuuden merkitystä opiskelijaliikunnassa. Myöhemmissä keskusteluissa kävi ilmi monien maiden asenteelllinen suhtautuminen muun muassa naisurheiluun – muistan esimerkiksi kiistelleeni erään edustajan kanssa siitä, onko naisten urheilu tylsää ja onko se naisten oma syy. Koin paljon sukupuoleeni perustuvaa vähättelyä ja epäasiallista kohtelua kansainvälisten kollegoideni taholta, mikä vielä entisestään alleviivasi keskustelunavaustemme tärkeyttä.

Suuria askelia niin opiskelijaliikunnalle, kuin omalle urallenikin

Opiskelijahyvinvoinnin ympärillä käytävä keskustelu on ottanut edennyt suurin harppauksin sitten minun päivieni. Korkeakoululiikunnan asema vahvistui ja vakiintui hiljalleen jo tuolloin ja liikkumattomuuden terveyshaitat alettiin tunnistaa yhä laajemmin. Samaan aikaan keskustelu kuitenkin palautui aina perimmäiseen kysymykseen: kenellä on vastuu suomalaisten liikuttamisesta? Muun muassa tähän aiheeseen otimme kantaa laatimassamme Liikunnan manifestissa. Kauteni aikana julkaistiin myös yhteistyössä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen kanssa koottu Korkeakoululiikunnan barometri, joka syvensi ymmärrystä liikunnasta oleellisena osana korkeakoulujen strategiaa.

Ison haasteen hallitusvuoteeni asetti Suomen Ylioppilaskuntien Liiton edellisvuonna tekemä päätös irtaantua OLL:n jäsenyydestä. Ylioppilaskunnat ovat siis siitä pitäen saaneet itse päättää jäsenyydestään. Teimme kuitenkin onnistuneen panostuksen jäsenhankintaan ja suurin osa ylioppilaskunnista liittyi jäseneksemme. Tämä ei ollut ainoa suuri rakenteellinen muutos, jonka liitto kohtasi kauteni aikana: veimme loppuun historialliset neuvottelut Olympiakomitean kanssa opiskelijahuippu-urheilun siirtämisestä heidän alaisuuteensa.

Sain hallitusvuodesta rutkasti kokemusta ja kunnon ihmiskokeen siitä, miten toimin paineessa ja neuvottelutilanteissa. En vaihtaisi kokemusta mihinkään. Silloin luodut verkostot ovat kantaneet tähän päivään asti. OLL-pestin myötä sain myös puolueeni luottamuksen toimia valtion liikuntaneuvoston jäsenenä 2019–2023 ja johtaa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaostoa.

OLL:n jälkeen toimin liikunta-asiantuntijana, Brysselissä erityisavustajana ja Hakaniemessä nuorisojärjestön pääsihteerinä. Nykyään olen johtavana asiantuntijana Helsingin kaupungilla työllisyydenhoidon parissa. Otimme työllisyyspalveluiden asiakastyössä hiljattain käyttöön liikkumisen mini-interventiomallin, joka on lähtöisin OLL:n ja YTHS:n yhteistyöstä vuodelta 2013! OLL:n vaikutus näkyy siis työssäni edelleen.