Liikuskelua ja motivaatiota opiskelukyvyn edistämiseen etäluennoilla -opinnäytetyö

Alla oleva tiivistelmä on laadittu OLL-aamukahveilla 5.12.2025 tehdyn Bogodin haastattelun perusteella.

Opinnäytetyö on ladattavissa Theseus-palvelusta.

Selvityksen tausta

Opinnäytetyöhön haastateltiin Humanistisessa ammattikorkeakoulussa henkilökohtaisesti seitsemää lehtoria ja verkkokyselyn avulla 32 yhteisöpedagogiopiskelijaa. Haastateltavien kasvatusalaorientaatio kannattaa pitää huomioida selvityksen tuloksia tarkastellessa.

Teoreettisena viitekehyksenä selvityksessä on itsemääräämisteoria (Ryan & Deci), jossa tarkastellaan kolmea psykologista perustarvetta: kompentenssia (osaan tehdä), yhteenkuuluvuuden tunnetta (kuulun joukkoon ja minun on hyvä olla siinä) ja autonomiaa (voin toimia minulle sopivalla tavalla). Nämä tarpeet täyttämällä ulkoinen motivaatio (esimerkiksi ohje tauottaa istumista) muuttuu sisäiseksi motivaatioksi (oma halu tauottaa istumista).

Esimerkki perustarpeista etäluennolla liikuskelun kontekstissa: Kameroiden käyttäminen tai kiinni pitäminen vaikuttaa yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Vapaus päättää itse kameran käytöstä voi tukea puolestaan autonomian tarvetta. Kompetenssin kannalta opettajan on vaikea todentaa liikuskelukehotusten vaikutusta ja siten työnsä tulosta, jos kamerat ovat kiinni.

Liikuskelun esteitä

Lehtorit pitävät liikuskelua ja istumisen tauottamista tärkeinä opiskelukyvyn kannalta ja tuntevat hyvin siihen liittyviä keinoja. Asia on korostunut viime vuosina Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen ansiosta. Omaa autonomiaa pidetään tärkeänä eli sitä, että liikuskelun keinoista voi päättää itse.

Liikuskelu-sana johtaa jotkut opettajat ajattelemaan taukojumppaa, vaikka kyse voi olla vähemmän työläästä istumisen tauottamisesta. Liikuskelun esteenä pidetään myös asian unohtamista luennon kiireissä.

Opiskelijoiden kannalta liikuskelua estää kameran auki pitäminen sekä työnimu, joka saa helposti unohtamaan paikallaanolon tauottamisen. Kameran käyttöön liittyy paineita ulkonäöstä ja työskentelyympäristön siisteydestä, ja liikkeen koetaan tai pelätään häiritsevän itseä tai muita. Myös niin sanottu multitaskaaminen houkuttelee pitämään kameran kiinni.

"Pidän mielelläni kameran kiinni etäluennon aikana, koska se auttaa minua keskittymään paremmin luennon sisältöön ilman, että tarvitsee huolehtia ulkonäöstä tai taustasta. Kameran pitäminen auki voi joskus tuntua epämukavalta, varsinkin jos osallistujia on paljon. Lisäksi kotona ei aina ole rauhallinen ympäristö. Ja silloin voin joskus syödä, jos en ole ehtinyt ennen luentoa."

– Yhteisöpedagogin kommentti haastattelussa

Ratkaisuja liikuskeluun

• Opettajan rooli liikuskelun mahdollistajana on tärkeä. Hän voi ohjata ja muistuttaa sekä näyttää mallia paikallaanolon tauottamisesta.

• Suosittu keino ovat erilaiset taukotarrat eli visuaaliset muistutukset luentomateriaaleissa – tosin niihin saatetaan tottua siten, että tarroja ei enää huomata ja ne voivat tuntuvat autonomiatarpeen kannalta turhan määrääviltä.

• Liikuskelulähettiläät (opiskelija tai opettaja) ovat yksi keino muistuttaa opettajia ja opettajia liikuskelusta.

• Vähemmän kokeiltuja keinoja ovat liikuskelusta muistuttavat äänimerkit ja chat-ilmoitukset. Mielipiteet näiden sopivuudesta kuitenkin vaihtelevat.

• Opiskelijoita ja opettajia kiinnostavat myös liikuskelua sisältävät oppimistehtävät, mutta niiden ei uskota soveltuvaan kaikkeen opetukseen. Esimerkkinä mainitaan äänestäminen liikkumalla.

• Hyväksi keinoksi arvellaan myös sitä, että opettaja ilmoittaa etukäteen liikuskelumahdollisuuksista, jos luennolle on mahdollista osallistua esimerkiksi kävellen.

• Taukovideoiden käyttöön suhtaudutaan kriittisesti ja tilalle kaivataan ehkä ihmisläheisempiä keinoja.

• OLL-aamukahvien keskustelussa noussut ajatus: aktiivisuutta on vaikeampi luoda passiivisilla keinoilla (taukotarrat, videot ym.) kuin aktiivisilla (opettajan rooli, oppimistehtävät ym.).