26.10.2017 // 14:55

Vuoden aikana ehkä yksi eniten kuulemistani lauseista on liittynyt “matalan kynnyksen liikuntaan”. Liikunnassa pitäisi olla matala kynnys, jotta kaikki ihmiset liikkuisivat. Että saisivat liikkua? Koska pitäisi liikkua? Olisi pakko liikkua? Etteivät keksisi tekosyitä vaan liikkuisivat, koska kynnys olisi jo niin matala?

Ihminen, jolle liikunta on luonnollinen osa elämää ja arkea, kokee usein tarpeen levittää tätä ilosanomaa myös muille. Kuitenkin sellainen, joka ei omakohtaisesti ole kokenut häpeää ja riittämättömyyden tunnetta liittyen liikuntaan, ei välttämättä ymmärrä kaikkia henkisiä esteitä, joita osalla on liikunnan aloittamisen suhteen. Hyvin usein superurheilullinen ihminen tyylikkäissä ja kalliissa urheiluvaatteissaan tulee painottamaan matalan kynnyksen liikunnan tärkeyttä ja puhkuu intoa siitä, kuinka kaikki me voimme löytää liikunnan riemun. Lähinnä tästä nousee itselleni karvat pystyyn. Vaikka pyrin ennakkoluulottomaan suhtautumiseen, ensimmäinen reaktioni on väistämättä, että “mitä hän asiasta tietää? Onko tässä tyyppi, johon liikkumista karttava henkilö pystyy samaistumaan?”

Liikun siksi, että saan ja pidän siitä, en siksi, että minun on pakko. Opiskelijoiden liikuntaliitto on hyvin tuonut esille niin sisäisen motivaation tärkeyttä kuin myös arjen liikunnallisuutta, joka edistää henkilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sisäisen motivaation herättäminen onkin avain aivan kaikessa liikuntaan liittyvässä. Liikkujalle pitää luoda tunne, että hän pystyy, voi päättää itse ja että hän on hyvä juuri sellaisena kun on. Ilman näitä aspekteja ei riitä, vaikka kuinka järjestettäisiin ilmaisia lajikokeiluja.

Matalan kynnyksen liikunnan sisältö pitää siis määritellä, eikä se saa olla ulkoapäin tuleva pakko. Toiminnan tulee olla yksilöä ja yhteisöä voimaannuttavaa, josta tulee osa vakituisia toimintatapoja. Omista kokemuksistani peilaten näen matalan kynnyksen liikunnan edistämisen ja koko opiskelijamassan liikuttamisen OLL:n tärkeimpänä tavoitteena. Tämä tavoite on kuitenkin pilkottava osiin, jotta pystymme tehokkaasti aktivoimaan opiskelijoiden lisäksi päättäviä elimiä sekä korkeakouluja. Haasteena on, että myös OLL:n tulisi osata ennemminkin herättää ihmisten sisäistä motivaatiota liikunnan edistämiseen kuin toimia ylhäältä päin sanelevana tahona. Helpommin sanottu kuin tehty. Oma sisäinen motivaationi sen sijaan on kunnossa, ja haluan olla tulevana vuonna Opiskelijoiden Liikuntaliiton hallituksessa vastaamassa tähän haasteeseen.

Soile Koski-Aho

OLL:n puheenjohtajaehdokas vuodelle 2018

 

Tämä blogi on osa OLL:n hallitusehdokkaiden blogisarjaa. Blogeja voi lähettää liiton puheenjohtajalle (marjukka.mattila@oll.fi) 29.10.2017 saakka.

‹ Takaisin blogikirjoituksiin