07.03.2017 // 10:51

Keskustelu liikuntasuosituksista lähti liikkeelle viime maanantaina. Anni Lassila argumentoi 27.2. Helsingin Sanomien kolumnissa, että liikuntasuositukset eivät kannusta vähän tai ei lainkaan liikkuvia lähtemään liikkeelle. Hän on täysin oikeilla jäljillä. Liikuntaa hyvin vähän tai lähes lainkaan harrastavan ei tulisi ottaa tavoitteekseen liikuntasuositusten orjallista toteuttamista. Tutkimusten mukaan liikuntaa tulisi lisätä asteittain, jotta käyttäytymisen muutos olisi pysyvä. Askel kerrallaan, ei  koko suositus kerrallaan.

Suositukset voivat toki motivoida monia liikkumaan. Liikuntasuositusten merkittävin tarkoitus ei ole kuitenkaan motivoida yksittäisiä henkilöitä liikkumaan vaan niiden tarkoitus on koota kansainvälinen tutkimustieto riittävästä liikkumisesta yhteen. Suositukset kertovat, mikä määrä liikuntaa ennaltaehkäisee terveysriskejä, tukee monipuolisesti jokapäiväistä fyysistä jaksamista ja mistä määrästä on tutkittua terveyshyötyä monien kansansairauksien taklaamisessa.

Liikuntasuositukset toimivatkin loistavana työn tukena tutkijoille, liikunta-ala ammattilaisille sekä kuntien ja valtion päättäjille. Heidän tehtävänsä on pohtia, miten ihmisille voisi luoda paremmin kannusteita liikkua enemmän.

Liikuntasuosituksia tulisikin käyttää vielä rohkeammin hyödyksi yhteiskuntamme rakenteita uudistettaessa. Meillä on mahdollisuus luoda ympäristöstämme liikuntaan ja liikkeen lisäykseen kannustava, mikäli niin haluamme. Rakenteet muokkaavat käytöstämme. Nyt on aika muokata rakenteita.

 

Marjukka Mattila

Puheenjohtaja

 

—————————————-

Terveysliikuntasuositukset:

http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikunnan-suositukset

Allekirjoittaneen haastattelu YLEn Aamu-tv:ssä:

https://areena.yle.fi/1-4031840

 

‹ Takaisin blogikirjoituksiin