01.12.2016 // 08:34

Lueskelin taannoin vuonna 2011 valmistunutta Opiskelijoiden Liikuntaliiton “Hyvä korkeakoululiikunta” -raporttia. Julkaisun ensimmäisillä sivuilla tulee vastaan kappale, jossa suositellaan korkeakoululiikunnan tukemiseksi Liikkuva korkeakoulu -hankkeen rakentamista. Tämän ehdotetun hankkeen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut toteuttaa nykyisen maan hallituksen Liikkuva Koulu -kärkihankkeen tapaista kokonaisvaltaiseen fyysiseen aktiivisuuteen kannustavaa korkeakouluympäristöä. Tarkoituksena oli saattaa käytäntöön korkeakoululiikunnan suositukset ja seurata korkeakoululiikuntapalveluiden kehittymistä Suomen kaikissa korkeakouluissa.

Suositusten toteutumista on seurattu vuonna 2013 Korkeakoululiikunnan barometrissa ja ensi vuonna suositusten toteutumista seurataan jälleen kerran. Kehitystä tapahtui paljon jo vuosien 2011-2013 välillä, mikäli tarkastelee suositusten toteutumista. Korkeakoululiikuntapalveluita järjestetään useammassa korkeakoulussa ja palvelut itsessään ovat kehittyneet huimasti. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä hankeavustuksia korkeakoululiikuntapalveluiden aloittamiseen ja kehittämiseen seurattaessa viimeisten vuosien ajalta voi helposti argumentoida, että kehitystä on tapahtunut paljon vuoden 2013 jälkeenkin.

Palveluista kampukselle

Kehitys kehittyy korkeakoululiikunnan palveluiden puolella, mutta mikä on tilanne fyysiseen aktiivisuuden mahdollistamiseen muualla kampusympäristössä? Tarkastellaan yhtä fyysisen aktiivisuuden määrään vaikuttavaa elementtiä eli istumista.  Korkeakoululiikunnan barometrin (2013) mukaan opiskelijat istuvat 9-10 tuntia päivässä, mikä on nuorten ja aikuisten valtakunnallisiin suosituksiin nähden hälyttävän paljon.

Tällä viikolla osallistuin Tampereella järjestettyyn työpajaan, joka oli osa laadullista opiskelijoiden liikuntasuhdetta selvittävää tutkimusta. Tutkimuksessa haastateltiin opiskelijoita heidän liikuntatottumuksistaan ja liikuntaan liittyvistä ajatuksistaan. Työpajan keskusteluissa kävi ilmi, että istumisen vähentäminen oli näille opiskelijoille vielä varsin vieras asia. Pitkäaikainen istuminen nähtiin normina, joka kuuluu osaksi opiskelukulttuuria niin luonetosaleista kuin muissakin opiskelutiloissa. Moni oli havainnut itsellään niska-hartia- ja alaselkävaivoja. Mikäli koululla tarjottaisiin mahdollisuus vähentää istumista esimerkiksi pöydän päälle asetettavien tasojen avulla ja niitä olisi helppo käyttää, opiskelijat olivat kiinnostuneita kokeilemaan vähempää istumista.

Tutkimusten mukaan istumisen vähentäminen ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen opiskelupäivän aikana voi merkittävästi parantaa opiskelukykyä. Erittäin tuoreen tutkimuksen* mukaan 6-8 -vuotiaiden poikien istuva elämäntapa oli suoraan yhteydessä heikompaan lukutaitoon verrattaessa vähän istuviin.  Hallituksen kärkihanke Liikkuva koulu pyrkii juurikin siihen, että aktiivisuudesta tulisi oppimista tukeva elementti.

Ensimmäinen askel kohti Liikkuvaa Koulutusjärjestelmää

Nyt joulukuun 1. päivänä järjestetään ensimmäinen toiselle ja korkea-asteelle suunnattu Liikkuva Koulu -laajennusseminaari. Seminaarin tarkoituksena on avata toisen ja korkea-asteen edustajille sitä, mitä Liikkuva koulu on tähän asti ollut ja miten sitä voitaisiin lähteä laajentamaan käytännön tasolla toiselle ja korkea-asteelle. Ensi vuoden alusta avataan avustushaku toiselle asteelle ja loppuvuodesta on tarkoitus avata haku myös korkeakouluille.

Tämä on äärimmäisen hieno asia. Meillä on nyt mahdollisuus luoda koko Suomen koulutusjärjestelmän läpileikkaava aktiivinen kampusympäristö, joka tukee oppilaiden ja opiskelijoiden jaksamista koulupäivässä ja arjessa aina siitä ensimmäisestä koulupäivästä korkeakoulusta valmistumiseen saakka.

Tällaista järjestelmää ei muualta maailmasta löydy. Voisimmeko me olla ensimmäisiä tulevaisuuden suunnannäyttäjiä?

 

Marjukka Mattila, varapuheenjohtaja

 

marjukka-mattila-2

 

‹ Takaisin blogikirjoituksiin