Blogi

Pokémon Go: Mobiilipelistä liikuntainterventioksi

09.08.2016 // 09:49

Tänä kesänä on ollut vaikea välttyä valtavan suosion saaneelta mobiilipeli Pokémon Go:lta. Aivan yllättäen kadut täyttyivät sinne tänne kävelevistä ja puhelimiaan katsovista pääosin alle kolmekymppisistä. Pokémon Go ei ole ensimmäinen suuren suosion saanut mobiilipeli, mutta erilaisen siitä tekee sen liikunnallinen ulottuvuus. Pokémon Go:ta pelataan reaalimaailman ympäristöissä hyödyntäen puhelimen kamera-, kartta- ja paikannusominaisuuksia. Pelin yhtenä päätarkoituksena on kerätä Pokémoneja, joiden perässä saatetaan kävellä huomaamatta jopa useita kilometrejä.

Liikkuminen pelimaailmassa ei sinänsä ole uusi ilmiö, mutta toistaiseksi sitä on käytetty lähinnä konsolipeleissä, kuten Nintendo Wii:ssä, jota pelataan rajoitetussa tilassa. Ulkona tapahtuvaa pitkäkestoista liikkumista ei ole ennen Pokémon Go:ta mobiilipeleissä nähty. On hyvin todennäköistä, että vastaavan kaltaisia pelejä kehitetään tulevaisuudessa lisää ja mobiilipelit hyödyntävät aikaisempaa enemmän puhelimen kartta- ja paikannusominaisuuksia. Vaikka liikunnan edistäminen ei ole Pokémon Go:n ensisijainen tarkoitus, on sillä ollut vaikutusta monen nuoren liikuntakäyttäytymiseen.

Pokemongo

Pokemon Go:ssa liikutaan reaalimaailman ympäristöissä.

Terveyden edistämisen interventioissakin käytetään nykyään paljon pelillistämistä. Näissä interventioissa kärkenä on usein haluttu käyttäytymisen muutos: suunnittelun tuloksena on kehitetty pelejä ja applikaatioita, joiden avulla voi seurata omaa liikkumistaan, syömistään tai vaikka saada apua tupakoinnin lopettamiseen. Näiden sinänsä hyvien ja nykyaikaisten ideoiden ongelmaksi muodostuu kuitenkin varsin usein tukea tarvitsevien tavoittaminen. Tämän tyyppiset ohjelmat ja välineet vetoavat ensisijaisesti heihin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti joko erittäin motivoituneita muutokseen tai joiden elintavat ovat jo kunnossa. Lisäksi tarpeeksi kiinnostavan ja erottuvan pelin tai applikaation suunnittelu on haastavaa jo alan ammattilaisellekin, puhumattakaan sitä heikommin tuntevalle.

Mikäli Pokémon Go olisi suunniteltu liikuntainterventioksi, olisi se varsin nerokas. Nyt siitä tuli sellainen vahingossa. Pelin perimmäinen idea on jokin aivan muu kuin liikunta, mutta siitä huolimatta se on saanut miljoonat lapset ja nuoret ulkoilemaan ja liikkumaan tavanomaista enemmän. Tätä ”vahinkoa” kannattaisi hyödyntää myös terveyden edistämisessä. Nyt olisi tuhannen taalan paikka liikunnan edistäjille tehdä yhteistyötä pelien suunnittelijoiden kanssa. Olisiko mahdollista, että tulevaisuuden suurelle yleisölle tarkoitetuissa ulkona pelattavissa mobiilipeleissä käytettäisiin juoksuspurtteja, kyykkyjä, hyppyjä ja heilautuksia säilyttäen pelin varsinainen idea kärjessä ja huomioiden turvallisuuskysymykset? Mitä jos pelialan rautaiset ammattilaiset suunnittelisivat pelit, mutta liikunnan ja terveyden asiantuntijat toisivat näkemystään pelin liikunnallisiin sisältöihin? Voisiko tämän tyyppisellä yhteistyöllä saada aikaan lisää hauskoja, koukuttavia, suosittuja ja vaivihkaa myös liikuntaa lisääviä pelejä? Parhaimmillaan tästä saattaisi löytyä uudenlainen mahdollisuus etenkin nuorten liikunnan edistämiseen.

Tekstin kirjoittaja Hanne Munter toimii Opiskelijoiden Liikuntaliitossa korkeakoululiikunnan asiantuntijana ja seuraa mielenkiinnolla Pokemon Go -ilmiötä enemmänkin terveystieteilijän, kuin pelaajan näkökulmasta. 

 

Esiseisoja

17.03.2016 // 11:11

Pari vuotta sitten Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä laaditussa Muutosta liikkeellä! – Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020 -asiakirjassa tunnistettiin oivaltavasti päivittäisen istumisen vähentämiseen liittyvä perushaaste (korostus lisätty):

Tällä hetkellä istuminen on valitettavan usein ainoa sosiaalisesti hyväksytty olemisen muoto.

Mielestäni tätä perushaastetta ei ole kuitenkaan otettu istumisen vähentämiseen tähtäävissä toimenpiteissä ja niitä koskevissa suunnitelmissa riittävän kirjaimellisesti. Istumisen vähentämiseen tähtäävien interventioiden kehittelyssä pitäisi minusta keskittyä vielä tarkemmin analysoimaan sitä, millä kaikilla tavoilla voisimme muuttaa päivittäisiä toimintaympäristöjämme (esim. luentosaleja ja niissä tapahtuvaa käyttäytymistä), jotta istumisen tauottamisesta tai seisomisesta tulisi sosiaalisesti aiempaa hyväksytympää.

Pesola_Ennen

Luennon aihekin saattaa vaikuttaa käyttäytymiseen. Istumistutkija Arto Pesola Jyväskylän yliopistosta aloittelemassa settiään. Muutama jo noussut.

Tavallaan istumisen vähentäminen on paitsi luonteeltaan erilaista, myös paljon yksinkertaisempaa kuin liikunnan lisääminen. Yhteiskunnallisen markkinoinnin termein istumisen vähentämisen kustannukset ovat useimmiten pienemmät kuin liikunnan lisäämisen kustannukset. Moni liikunta vaatii aikaa, rahaa ja osaamista. Mutta vaikka istumisen vähentämisessä ei näitä kustannuksia ainakaan samassa mitassa esiinny, ei istumisen vähentäminenkään ilmaista ole.

Kuten alun sitaatti vihjaa, istumisen vähentämisen kustannukset ovat monesti luultavasti luonteeltaan nimenomaan sosiaalisia: en kehtaa täällä keskellä luentoa (ja luentosalia) tauottaa istumista ja nousta seisomaan. Jos nousen, takanani olevat eivät enää näe luennoitsijaa. Jos nousen, kuinka luennoitsija reagoi? Jos nousen, teenkö itseni naurettavaksi muiden silmissä?

Pesola_Jälkeen

Pesolan luento jo hyvässä vauhdissa. Iso osa noussut seisomaan, osa puolittain. Osa jatkaa vielä istuen, yhtenä vaikuttavana tekijänä esimerkiksi erityinen tulkkausrooli.

Siis: jatkan istumista ja kestän. Ja kun näin teen, lisää se myös muiden istumisen jatkamisen todennäköisyyttä. Ihminen, jos kuka, on laumaeläin.

On selvää, että pitkäjänteinen istumisen vähentämistyö edellyttää fyysisen toimintaympäristön muutosta. Kun Sydänliiton neuvottelutilaan tuodaan pääpöydän molemmille puolille rivi pieniä pyöreitä seisomatyöhön sopivia pöytiä, muuttaa se olennaisesti myös tilankäyttäjien sosiaalista todellisuutta. Mutta entä ne sadat ja tuhannet tilat, jossa inframuutokset ovat vasta vuosien päässä? Pystyisikö näiden tilojen käyttäjien istumisen vähentämisen kustannuksia pienentämään täsmäkouluttamalla esiseisojia, jotka omalla toiminnallaan muuttavat sosiaalista ympäristöä siten, että istumisen vähentämisen sosiaaliset kustannukset vähenevät. Ja näin ollen tavallaan myös istumisen jatkamisen sosiaaliset kustannukset kasvavat.

Olen koittanut muutaman kerran Helsingin yliopiston Viikin kampuksella järjestettävällä kurssilla ”Esiseisoja -interventiota”. Kurssin noin 30 muusta osallistujasta kukaan muu ei ole vielä seurannut käyttäytymistäni, mutta luennoitsija on mielestäni aiempaa enemmän alkanut puhua luennon tauottamisen tärkeydestä ja siitä, ettei kukaan millään jaksa keskittyä paikallaan pitkiä aikoja (Hän ei ole kuitenkaan suoraan maininnut istumisen tauottamista). – Entä jos tilassa olisikin kaksi esiseisoja -roolissa olevaa?

 

Tekstin kirjoittaja Jussi Ansala toimii Opiskelijoiden Liikuntaliitossa korkeakoululiikunnan asiantuntijana, on hiljalleen tutustunut yhteiskunnallisen markkinoinnin ja käyttäytymistaloustieteen käsitteistöön ja ajatusmalleihin ja innostunut niistä.

 

Hyvinvointituutoroinnilla uusia ulottuvuuksia korkeakoululiikuntaan

18.02.2016 // 10:48

Liikunnan merkitys ja terveysvaikutukset ovat olleet kaikkien tiedossa jo varmasti lapsuudesta asti. Uskon, että lähes kaikki meistä opiskelijoista on varmasti kokeillut joskus jotain liikuntamuotoa tai urheilulajia. Osan sydämeen liikuntakärpänen on päässyt puremaan, mutta osalle liikunta on pakonomaista toimintaa, joka ei tuota henkilölle hyvinvoinninkokemusta.

Korkeakouluopiskelijoista keskimäärin vain noin kolmannes liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Tämä vaikuttaa opiskelijan jaksamiseen opinnoissa niin henkisesti kuin fyysisesti. Miten voidaan taata, että opiskelijat jaksavat ja kykenevät suorittamaan opintonsa hyvin loppuun asti?

Vuonna 2011 päättynyt Oulun korkeakoululiikunnan Lähtenyt liikkumaan -hanke laukaisi liikkeelle uuden ja yllättävänkin laajan edistysaskeleen eli liikuntatuutoroinnin. Liikuntatuutorit toimivat korkeakoululiikunnan edustajina korkeakouluissa ja heiltä voi tiedustella esimerkiksi korkeakoululiikunnan tarjonnasta ja palveluista. He auttavat myös liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Liikuntatuutorointia on nykyään lähes jokaisessa korkeakoulussa.

Kajaanin ammattikorkeakoulussa aktivoitiin liikuntatuutorointia muutaman vuoden ajan, mutta aloitus oli hankalaa. Liikuntatuutoreiksi haluavia ei tuntunut löytyvän ja heidän tehtävänsä korkeakoululiikunnan edistäjinä on ollut vaikeasti määriteltävissä. Koimme, että liikuntatuutori nimenä oli pelottava osalle opiskelijoista.

Liikuntatuutorin tehtävänä on edistää opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia, ei pelkästään fyysistä hyvinvointia liikunnan avulla. Tätä pohtiessamme päätimme muuttaa nimen hyvinvointituutoriksi eli meillä päin Hyvis. Hyvikset pitävät liikunnan lajikokeiluja, käyvät luennoilla ohjaamassa taukojumppia, pitävät aloittaville opiskelijoilla esityksiä Kajaanin ja kampusalueen liikunta-, hyvinvointi- ja kulttuurimahdollisuuksista. Lisäksi hyvikset järjestävät hyvinvointia tukevia ja edistäviä tapahtumia. Päätavoitteena on saada hyvinvointituutoreita jokaiselta alalta, eikä liikunnallisuutta korosteta missään vaiheessa. Riittää, kun hyvis on motivoitunut ja oma itsensä.

Nimikkeen vaihdolla on ollut lyhyessä ajassa monia mahtavia vaikutuksia. Konkreettisimpana esimerkkinä on ilo mainita ylpeyden aiheemme ”nörttien liikuntakerhon”. Kaksi pelialan opiskelijaa kouluttautui hyvinvointituutoreiksi ja he aloittivat oman alan opiskelijoilleen suunnatun liikuntakerhon pyörittämisen. Kerho on avoin kaikille halukkaille ja vähän liikkuville. Kerholaiset saavat päättää itse kerran viikossa järjestettävän kerhon sisällön. Osallistujia on ollut joka viikko yli 20. Kerhon nimen vetäjät ja osallistujat päättivät itse. Tänä vuonna kerhoon on liittynyt mukaan myös pelialan insinöörit.

Tämä konsepti on nostattanut fiilistä todella paljon korkeakoulussamme. Seuraavaksi tarkoituksena on rekrytoida lisää hyvistuutoreita ja kasvattaa tietoutta hyvistuutoroinnista korkeakoulun sisällä. Valmisteilla on myös hyvinvointituutoroinnin käsikirja, joka valmistuu kirjoittajan opinnäytetyönä seuraavaan hyviskoulutukseen mennessä.

Henri Heiska

 

Tekstin kirjoittaja Henri Heiska opiskelee Kajaanin ammattikorkeakoulussa liikunnan- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja vastaa Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KAMOssa opiskelijahyvinvoinnista ja hyvinvointituutoroinnista.

Halutessasi lisätietoja hyvinvointituutoroinnista ota rohkeasti yhteyttä: henriheiska@kamk.fi

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 14: Työskentely jumppapallolla

09.12.2015 // 16:03

Tämä kirjoitus on osa OLL:n hanketta, jonka tarkoituksena on koota ja jakaa keinoja, joilla lisätään arkiaktiivisuutta korkeakouluissa ja tehdään korkeakoululiikunnan palveluista sujuvampia ja yhdenvertaisempia. Lisää liikettä korkeakoulun arkeen -juttusarjassa esitellään erilaisia pieniä ja isoja keinoja edistää liikettä ja liikunnan yhdenvertaisuutta korkeakouluympäristössä. Hankkeeseen on saatu avustusta OKM:n Liikunnallisen elämäntavan edistämisen määrärahoista.

Teema: Istumisen vähentäminen

Mitä vaatii? Jumppapallon ja työpöydän.

Miksi? Istumisella on paljon negatiivisia terveysvaikutuksia. Jo lyhyt istumisen tauottaminen vähentää haittavaikutuksia. Jumppapallolla istuminen on hyvä tapa tehdä istumisesta vähemmän staattista, koska pallon päällä istuessa pitää jännittää keskivartalolihaksia jatkuvasti. Pallolla työskennellessä tulee helposti pompittua ja pyörittyä vähän työnteon tai opiskelun lomassa.

Istumisen vähentämiskuva

Myös jumppapallolla istumista voi tauottaa työskentelemällä välillä seisten.

Katso myös muut blogitekstit:

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 1: Pingispöytä käytävällä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 2: Syrjinnästä vapaa alue
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 3: Aktiivinen kokoustila
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 4: Voimistelutelineet kampuksella
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 5: Lainattavat polkupyörät
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 6: Kävijätilastot näkyvillä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 7: Palautteeseen vastaaminen
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 8: Työskentely seisten
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 9: Liikunta-appro
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 10: Jumppaohjeet kopiokoneella
L
isää liikettä korkeakoulun arkeen 11: Palauteseinä liikuntapalveluille
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 12: Viikon liikuntapoiminnot
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 13: Korkeakoululiikunnan joulukalenteri

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 13: Korkeakoululiikunnan joulukalenteri

02.12.2015 // 14:15

Tämä kirjoitus on osa OLL:n hanketta, jonka tarkoituksena on koota ja jakaa keinoja, joilla lisätään arkiaktiivisuutta korkeakouluissa ja tehdään korkeakoululiikunnan palveluista sujuvampia ja yhdenvertaisempia. Lisää liikettä korkeakoulun arkeen -juttusarjassa esitellään erilaisia pieniä ja isoja keinoja edistää liikettä ja liikunnan yhdenvertaisuutta korkeakouluympäristössä. Hankkeeseen on saatu avustusta OKM:n Liikunnallisen elämäntavan edistämisen määrärahoista.

Teema: Korkeakoululiikunnan palveluiden markkinointi

Joulukalenteri

OLL:n pj Matias Vainio toteuttaa touhukalenterin ensimmäistä luukkua.

Mitä vaatii? Sopivan sosiaalisen median alustan tai nettisivun, 24 ajatusta tai ideaa jaettavaksi ja henkilön, joka muistaa päivittää kalenteria joka päivä joulukuussa. Luukuista voi löytyä esimerkiksi tarjouksia liikuntapalveluihin, lajiesittelyjä korkeakoululiikunnan palveluista, vinkkejä arkiaktiivisuuden lisäämiseksi ja vaikka mietelauseita. Vain mielikuvitus on rajana!

Miksi? Päivittäin ilmestyvä joulukalenteri on hyvä ja selkeä alusta korkeakoululiikunnan markkinoinnille. Erilaisia kalentereita on paljon, mutta paikallisesti korkeakouluyhteisölle suunnattu, rennosti toteutettu joulukalenteri on hyvä mahdollisuus lisätä paitsi korkeakoululiikunnan tunnettuutta, mahdollisesti myös opiskelijoiden liikkumista!

UniSportin joulukalenterin luukkuja pääset avaamaan facebookissa täällä: https://www.facebook.com/unisportfi/?sk=app_180268102059530&ref=ts

Ps. Toinen touhukas ja liikuntaa lisäävä kalenteri on LUNK:n touhukalenteri, josta voi joulukuun aikana bongata myös OLLista tuttuja kasvoja. Kalenteri facebookissa täällä: https://www.facebook.com/events/314605085399439/

Katso myös muut blogitekstit:

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 1: Pingispöytä käytävällä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 2: Syrjinnästä vapaa alue
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 3: Aktiivinen kokoustila
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 4: Voimistelutelineet kampuksella
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 5: Lainattavat polkupyörät
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 6: Kävijätilastot näkyvillä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 7: Palautteeseen vastaaminen
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 8: Työskentely seisten
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 9: Liikunta-appro
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 10: Jumppaohjeet kopiokoneella
L
isää liikettä korkeakoulun arkeen 11: Palauteseinä liikuntapalveluille
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 12: Viikon liikuntapoiminnot

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 12: Viikon liikuntapoiminnot

25.11.2015 // 13:10

Tämä kirjoitus on osa OLL:n hanketta, jonka tarkoituksena on koota ja jakaa keinoja, joilla lisätään arkiaktiivisuutta korkeakouluissa ja tehdään korkeakoululiikunnan palveluista sujuvampia ja yhdenvertaisempia. Lisää liikettä korkeakoulun arkeen -juttusarjassa esitellään erilaisia pieniä ja isoja keinoja edistää liikettä ja liikunnan yhdenvertaisuutta korkeakouluympäristössä. Hankkeeseen on saatu avustusta OKM:n Liikunnallisen elämäntavan edistämisen määrärahoista.

Teema: Korkeakoululiikunnan palveluiden markkinointi

Mitä vaatii? Blogin tai muun nettisivun, jolla voi nostaa esiin käyttäjien kirjoittamia tekstejä. Käyttäjät, jotka testaavat korkeakoululiikunnan erilaisia tunteja ja palveluja ja kirjoittavat ylös kokemuksiaan. Jonkun, joka päivittää tekstit sivuille ja linkittää esimerkiksi sosiaaliseen mediaan.

Miksi? Korkeakoulujen liikuntatarjonnassa on paljon erilaisia tunteja ja ryhmiä, eivätkä kaikki käyttäjät varmasti tunne kaikkia tunteja, vaikka ne saattaisivatkin olla heistä kiinnostavia. Ja toisaalta tuntien usein hieman kummalliset nimet saattavat pelottaa ensikertalaista, joka arpoo osallistuako bodyjamiin tai kickfittiin. Korkeakoululiikunnan blogissa viikoittain tehtävät esittelyt ja jopa tuntitestaukset madaltavat kynnystä osallistua tunneille ja saattavat jopa auttaa löytämään uuden harrastuksen!

Kuten Kuopion SYKETTÄ -korkeakoululiikuntapalvelujen Viikon poiminnot -blogissa kerrotaan:

”SYKETTÄ on täyden palvelun liikuttaja: emme tyydy vain tarjoamaan liikuntatunteja ja -tiloja, vaan käymme myös itse testaamassa niitä. Viikon liikuntapoiminnossa esittelemme aina yhden tärpin syksyn upeasta ja monipuolisesta liikuntakalenterista. Tutustu tärppeihin ja käy kokeilemassa tunteja!”

Tutustu kuopiolaisten blogiin täällä: sykettä.fi/kuopio/viikon-liikuntapoiminnot-syksy-2015/

Katso myös muut blogitekstit:

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 1: Pingispöytä käytävällä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 2: Syrjinnästä vapaa alue
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 3: Aktiivinen kokoustila
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 4: Voimistelutelineet kampuksella
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 5: Lainattavat polkupyörät
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 6: Kävijätilastot näkyvillä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 7: Palautteeseen vastaaminen
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 8: Työskentely seisten
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 9: Liikunta-appro
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 10: Jumppaohjeet kopiokoneella
L
isää liikettä korkeakoulun arkeen 11: Palauteseinä liikuntapalveluille

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 11: Palauteseinä liikuntapalveluille

18.11.2015 // 16:10

Tämä kirjoitus on osa OLL:n hanketta, jonka tarkoituksena on koota ja jakaa keinoja, joilla lisätään arkiaktiivisuutta korkeakouluissa ja tehdään korkeakoululiikunnan palveluista sujuvampia ja yhdenvertaisempia. Lisää liikettä korkeakoulun arkeen -juttusarjassa esitellään erilaisia pieniä ja isoja keinoja edistää liikettä ja liikunnan yhdenvertaisuutta korkeakouluympäristössä. Hankkeeseen on saatu avustusta OKM:n Liikunnallisen elämäntavan edistämisen määrärahoista.

Teema: Korkeakoululiikunnan palveluiden kehittäminen paikallisesti

Mitä vaatii? Ison paperin/kankaan/liitutaulun, joka kiinnitetään korkeakoulun seinälle liikuntatilojen läheisyyteen. Kyniä, jotka voivat olla narulla kiinni seinässä, jotta katoaminen estetään. Jotta vältät tyhjän paperin pelon, voit aluksi kirjoittaa paperiin pari omaa palautettasi, jotta myös muut uskaltautuvat kirjoittamaan. Seinää voi käyttää myös kausittain ja kerätä palautetta vaikkapa tehostetusti viikon ajan keväällä ja syksyllä. Tai teemoittain eri palvelumuodoista eri viikoilla.

Miksi? Useimmilla korkeakouluilla on liikuntapalvelujen nettisivuilla palautelomake tai liikuntatiloissa fyysinen palautelaatikko. Jatkuvan palautteen keräämisen lisäksi tehostettu palautteen kerääminen liikkujilta matalalla kynnyksellä pari kertaa vuodessa voi kannustaa myös niitä, jotka eivät yleensä palautetta anna, avaamaan kirjallisen arkkunsa. Nettikyselyjen lisäksi myös paperipalaute toimii!

ps. Muistathan myös vastata palautteeseen.

Jyväskylän yliopistoliikunta kerää kävijöiltään palautetta myös seinäpaperille (kuva: Jyväskylän korkeakoululiikunta)

Jyväskylän yliopistoliikunta kerää kävijöiltään palautetta myös seinäpaperille (kuva: Jyväskylän korkeakoululiikunta)

Katso myös muut blogitekstit:

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 1: Pingispöytä käytävällä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 2: Syrjinnästä vapaa alue
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 3: Aktiivinen kokoustila
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 4: Voimistelutelineet kampuksella
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 5: Lainattavat polkupyörät
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 6: Kävijätilastot näkyvillä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 7: Palautteeseen vastaaminen
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 8: Työskentely seisten
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 9: Liikunta-appro
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 10: Jumppaohjeet kopiokoneella

OLL:n liittokokous: tähän asti tapahtunutta

11.11.2015 // 12:40

OLL, kuten muutkin opiskelijajärjestöt, järjestää vuosittain liittokokouksen, jossa määritetään liiton linjat ja talous tuleville vuosille sekä valitaan puheenjohtaja ja hallitus. Tämä kaksipäiväinen rupeama rytmittää koko syksyn toimintaa ja kokoaa yhteen opiskelijaliikunnan edunvalvojat ympäri Suomen. Minulle vuorossa on jo viides liittokokous OLL:n työntekijänä ja vuoden tauon jälkeen pääsen palaamaan tuttuun paikkaan perjantain liittokokousavustajaksi jännittämään strategian lopullista muotoa ja ensi vuoden työkaverien valintaa. Mutta mitä kaikkea on tapahtunut OLL:n toimistolla ennen kuin liittokokous marraskuussa starttaa?

Strategian käsittelyä heinäkuussa.

Strategian käsittelyä heinäkuussa.

Tänä vuonna liittokokousasioiden valmistelu aloitettiin jo kesäkuussa, kun puolivuosittaisessa arviointipäivässä stormattiin toimintasuunnitelmakirjauksia tulevalle vuodelle. Heinäkuussa kirjoittelin jo taustoja mahdollisille projekteille ja elokuun kaksipäiväisessä suunnitteluseminaarissa valittiin ja muotoiltiin lopulliset kirjaukset ja talousluvut lausuntokierrosta varten.

Materiaalien lähtiessä lausuntokierrokselle opiskelija- ja ylioppilaskuntiin sai toimisto hieman hengähtää liittokokousmateriaalien suhteen, mutta vain hetkeksi. Toki tälläkin aikaa hallitus kiersi jäsenjärjestöjä avaamassa dokumentteja ja syyskuussa järjestetty liikunnan sektoritapaaminen käsitteli lähinnä liittokokouksen asiakirjoja. Lausuntokierroksen päätyttyä lokakuussa koko toimisto vietti päiväkausia käyden läpi lausuntoja, kooten vastauksia esiin nousseisiin kysymyksiin ja päivittäen materiaaleja lausuntojen perusteella ennen lopullisten liittokokousdokumenttien lähettämistä.

Asiakirjojen valmistelun lisäksi liittokokous vaatii tietenkin myös käytännön järjestelyjä. Pääsihteeri Hilkka on käyttänyt tänäkin vuonna monia työtunteja esimerkiksi kilpailuttaen kokouspaikkaa, bussikuljetuksia ja mahdollista striimausta. Lisäksi OSS-yhteisön kääntäjä on huhkinut materiaalien parissa, välillä kysellen meiltä, mitä ihan oikeasti eri kirjauksilla tarkoitamme (kiitos Petra!).

Viimeiset päivät ennen liittaria täyttyvät esimerkiksi äänestyslippujen leimaamisesta.

Viimeiset päivät ennen liittaria täyttyvät esimerkiksi äänestyslippujen leimaamisesta.

Viimeisen parin viikon aikana toimistolla on tehty lähes joka päivä jotain kokoukseen liittyvää: tulostettu materiaaleja, leikattu nimilappuja, käytetty OLL-maljaa kaiverrettavana, tilattu kukkia, päivitetty osallistujalistoja ja luonnosteltu liittokokouskannanottoa.

Parin tunnin päästä puheenjohtajisto ja pääsihteeri suuntaavat liittokokouspaikalle laittamaan kokouspaikat valmiiksi ja valmistautumaan henkisesti koitokseen. Me muut työntekijät huolehdimme vielä aamulla äänestyskopin ja kukat kyytiin ja varmistamme, että bussi pääsee ajoissa liikkeelle kohti Siikarantaa. Sitten onkin aika keskittyä kaksi päivää pelkkään opiskelijaliikuntaan ja maailman parantamiseen (toki huolehtien välillä myös omasta jaksamisestamme liikunnan avulla).

Kyllä se niin vain on, että OLL:n liittari on ainoa oikea urheilulaji.

Huomenna nähdään!

Hanna

Ps. Seuraa OLL:n liittokokousta sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #OLLliko ja osallistu keskusteluun!

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 10: Jumppaohjeet kopiokoneella

04.11.2015 // 13:36

Tämä kirjoitus on osa OLL:n hanketta, jonka tarkoituksena on koota ja jakaa keinoja, joilla lisätään arkiaktiivisuutta korkeakouluissa ja tehdään korkeakoululiikunnan palveluista sujuvampia ja yhdenvertaisempia. Lisää liikettä korkeakoulun arkeen -juttusarjassa esitellään erilaisia pieniä ja isoja keinoja edistää liikettä ja liikunnan yhdenvertaisuutta korkeakouluympäristössä. Hankkeeseen on saatu avustusta OKM:n Liikunnallisen elämäntavan edistämisen määrärahoista.

Teema: Arjen aktiivisuuden lisääminen

Mitä vaatii? Paperille tulostetut jumppaohjeet seinälle kiinnitettäväksi. Esimerkkejä löytyy muun muassa täältä, täältä ja täältä.

Miksi? Liian pitkä paikallaan olo, tapahtui se sitten istuen tai seisten, on terveydelle haitallista. Pieni jumppa työ- tai opiskelupäivän lomassa saa veren kiertämään lihaksissa ja ehkäisee paikallaanolon haittoja. Jumpat kannattaa nivoa päivään mahdollisimman huomaamattomasti sellaisiin kohtiin, joihin ne istuvat luontevasti: kopiokoneella/tulostimella käyminen on monelle pakollinen osa työpäivää, joten tulostumista odotellessa voi samalla tehdä pari jumppaliikettä. Ja kroppa kiittää!

Kopiokone_jumppaohjeet

OSS-yhteisön toimistolla Helsingissä jumppaohjeet ovat kiinni seinässä kopiokoneen vieressä (kuvassa ympyröity). (kuva: Hanna Laakso).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kopiokone_Hanna jumppaa 2 Kopiokone_Hanna jumppaa (1)Katso myös muut blogitekstit:

Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 1: Pingispöytä käytävällä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 2: Syrjinnästä vapaa alue
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 3: Aktiivinen kokoustila
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 4: Voimistelutelineet kampuksella
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 5: Lainattavat polkupyörät
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 6: Kävijätilastot näkyvillä
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 7:Palautteeseen vastaaminen
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 8: Työskentely seisten
Lisää liikettä korkeakoulun arkeen 9: Liikunta-appro

Liikunnan kynnyksistä: saako korkeasta matalaa?

29.10.2015 // 10:07

Kun juttelen liikunnan – ja erityisesti opiskelijaliikunnan – edistämisestä esimerkiksi opiskelijajärjestöjen liikuntavastaavien kanssa, törmään usein termiin ”matalan kynnyksen liikunta”. Ehkä viikoittain nuo sanat pääsevät myös omasta suustani, kun kerron mitä teen työkseni ja mikä on OLL:n ydintoimintaa: matalan kynnyksen liikunnan edistäminen. Mutta mitä se oikein tarkoittaa?

Jos kirjoitan googleen ”matalan kynnyksen liikunta”, saan tulokseksi monien eri kuntien liikuntapalveluista kertovia sivuja. Etelä-Savossa palveluista on myös tehty opinnäytetyö, jonka tiivistelmässä matalan kynnyksen liikuntaryhmistä kerrotaan seuraavaa:

Matalan kynnyksen liikunta voi olla vaikkapa uuden lajin kokeilua yhdessä, kuten liikuntatuutorit tekivät yhdessä Kiilopäällä. (Kuva: Vesa-Ville Väänänen)

Matalan kynnyksen liikunta voi olla vaikkapa uuden lajin kokeilua yhdessä, kuten liikuntatuutorit tekivät yhdessä Kiilopäällä. (Kuva: Vesa-Ville Väänänen)

”Matalan kynnyksen liikuntaryhmät on suunnattu terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuville aikuisille. Ryhmät tarjoavat tukea liikunnallisen elämäntavan opettelussa sekä mahdollisuuden työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen turvallisessa ympäristössä. Ryhmissä tavoitellaan sitä, että osallistujat löytävät itselleen sopivia liikuntamuotoja sekä saavat valmiuksia liikkua säännöllisesti ja omatoimisesti. Suurin osa ryhmäläisistä ohjautuu matalan kynnyksen ryhmiin liikuntaneuvonnan kautta.”

Myös Nuoren Suomen Ideaopas matalan kynnyksen liikuntakerhotoimintaan kertoo, että matalan kynnyksen liikuntatoiminta ”kohdistuu pääosin terveytensä kannalta liian vähän liikkuviin lapsiin ja heihin, jotka ovat jääneet liikuntakerhotoiminnan ja muun liikunnallisen harrastustoiminnan ulkopuolelle. Painotus on ei-kilpailullisessa toiminnassa ja toiminta on usein monipuolista liikuntaa, sisältäen mm. pelejä, leikkejä, perustaitojen harjoittelua ja lajikokeiluja”.

Testataan sitten toisinpäin: googlaan ”korkean kynnyksen liikunta”. Tuloksissa vilisevät HIIT-harjoittelu ja sykerajat, mutta liikunnan harrastamisen kynnyksistä ei puhuta. Sen sijaan jälleen löytyy linkkejä matalan kynnyksen liikuntaa tarjoavien kuntien sivuille ja keskusteluihin siitä, miten joku on aina kokenut kynnyksen harrastaa mitään liikuntaa olevan korkea.

Korkean kynnyksen liikunta ei siis taida olla tavoiteltavaa (jos ei puhuta sykerajoista, niin sanotuista aerobisista tai anaerobisista kynnyksistä), sen sijaan matalan kynnyksen toiminnalla pyritään tavoittamaan niitä, jotka kokevat kynnyksen liikunnan harrastamiseen liian korkeaksi.

Mistä se kynnys liikunnalle sitten oikein tulee? Korkeakoululiikunnan barometrin mukaan opiskelijoiden vähäistä liikuntaa ennustavat parhaiten oman heikon motivaation lisäksi aiemmat huonot kokemukset liikunnasta, ajan puute ja heikko peruskunto. Myös toimeentuloon liittyvät syyt, eli käytännössä harrastamisen liian kallis hinta, nousee esiin.

Korkeakoulujen tarjoamat liikuntapalvelut pyrkivät osaltaan madaltamaan kynnystä liikkua, koska ne mahdollistavat liikkumisen opiskelujen lomassa edulliseen hintaan. Näin rahaa ja aikaa ei tarvitse käyttää siihen, että lähtisi opiskelupäivän jälkeen erikseen harrastamaan liikuntaa esimerkiksi kalliiseen kuntokeskukseen. Harrastamisen hinnan ja ajan puutteen muodostamisen kynnysten purkaminen vaikuttaa siis kohtuullisen selkeältä rakenteisiin vaikuttamalla.

Vaikeampi kysymys onkin sitten se, miten madalletaan sitä kynnystä, joka syntyy omasta heikosta motivaatiosta, aiemmista huonoista kokemuksista tai heikosta peruskunnosta? Viimeisimpään olisi helppo kuitata vain, että siinähän se kunto kasvaa kun liikkuu, mutta liikunnan aloittajalle se ei välttämättä auta. Jos tuntuu siltä, ettei selviäisi niistä helpoimmistakaan treeneistä tai pelkää muiden katseita ja ajatuksia, voi kynnys lähteä edes sen ensimmäisen kerran liikkeelle olla todella suuri. Mitään taikatemppuja näiden kynnysten purkamiseen tuskin onkaan, vaan siihen vaaditaan ainakin kärsivällisyyttä niin liikkujalta kuin ohjaajiltakin, kannustavaa ilmapiiriä sekä monipuolisia liikuntamahdollisuuksia.

Innostava ohjaaja saa liikkujan kokeilemaan uusia asioita turvallisessa ympäristössä. Ja parhaimmillaan ylittämään itsensä! (Kuva: Hilkka Laitinen)

Innostava ohjaaja saa liikkujan kokeilemaan uusia asioita turvallisessa ympäristössä. Ja joskus jopa ylittämään itsensä! (Kuva: Hilkka Laitinen)

Yksi merkittävimmistä tekijöistä liikuntakynnyksen madaltamiseksi on mielestäni liikuntapaikkojen ilmapiiri, ja tässä liikunnan ohjaajilla on suuri vastuu. Tämä teema nousee esiin myös keväällä 2015 julkaistussa Liikunta kansalaisten elämäkulussa -teoksessa, jossa 27 erilaista liikkujaa kirjoittaa kokemuksistaan liikunnanedistämistoiminnasta omasta näkökulmastaan. Esimerkiksi Tapio Bergholm kirjoittaa teoksessa seuraavasti:

”…liikunta- ja terveyskentässä toimivat elävät useimmiten liikunnallisesti aktiivista elämää. Olemattoman notkeuden, mitättömän liikuntaharrastuksen ja heikon kestävyyden omaavien ihmisten kohtaaminen, ohjaaminen ja kannustaminen vähittäisiin ja asteittaisiin elintapamuutoksiin on vaikeaa, kun omat elämäntavat ovat täysin eri planeetalta. Omakohtaiset kokemukseni kuntosalien ohjatuilta tunneilta sijoittuvat useimmiten masentavan ja nöyryyttävän välimaastoon. Ohjaajan liikeradat ja kestävyys ovat aina olleet niin toisenlaiset kuin omani.”

Toisena ratkaisuna voivat olla erityiset aloittelijoiden lajikokeilukurssit, missä liikuntaa pääsee harrastamaan turvallisessa ympäristössä yhdessä muiden kanssa. Vertaistuki ja yhdessä liikkuminen on myös hyvä keino madaltaa liikuntakynnystä: usein liikunnan aloittamisen esteeksi nousee juuri yksin uuteen paikkaan liikkumaan meneminen. Esimerkiksi liikuntatuutorointi tarjoaa hyvän toimintamallin tämän kynnyksen madaltamiseen. Samalla pääsee purkamaan ja käsittelemään niitä aiempia huonoja kokemuksia.

Urheiluun ja liikuntaan myös yhdistetään usein kilpailu ja omien suoritusten vertailu muihin, mikä osaltaan nostaa liikunnan kynnystä. Tärkeää olisikin luoda liikuntaan sellainen ilmapiiri, jossa ei tarvitse kilpailla ketään vastaan, jos niin ei erityisesti halua: tuloksia ei tarvitse vertailla tai kytätä paljonko painoa kukakin lastaa tankoonsa. Tässä korkeakoululiikunta on turvallinen ympäristö, sillä siellä liikkuu paljon erilaisia ihmisiä, kukin oman motivaationsa innoittamana. Ja niitä motiivejahan on varmasti yhtä paljon kuin meitä liikkujia, kaikki yhtä hyviä.

Parhaimmillaan liikunta tarjoaa meille kaikille oppimiskokemuksia ja mahdollisuuden toteuttaa itseämme omista lähtökohdistamme. Tämän tiivistää hienosti Anna-Maria Isola jo aiemmin mainitussa Liikunta kansalaisen elämänkulussa -teoksessa:

Parhaimmillaan liikunta tarjoaa elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia.

Parhaimmillaan liikunta tarjoaa elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Kuvassa kirjoittaja Kiilopään huipulla syksyisenä sunnuntaiaamuna hetki auringonnousun jälkeen.

”Olen tullut tutuksi kömpelyyteni ja oppimistapani kanssa. Opin liikkeet omaan tahtiini, jos minä ja ympäristöni olemme rauhallisia.[…] Myönteinen oppimisympäristö, hyvä kokemus ja myönteinen käsitys itsestä oppijana ovat hyvän kehän alkupiste. Huomaan sen itsestäni. Kun pelko tai paniikki saa vallan, jätän leikin sikseen. Kun en jännitä, onnistun.”

Kuulostaa simppeliltä, mutta vaatii lempeyttä niin meiltä itseltämme, kuin ympäristöltämmekin. Huomion kiinnittämistä siihen, että kynnys liikuntaan on jokaiselle mahdollisimman matala.

Jos sinulla on ajatuksia siitä, miten liikunnan aloittamisen tai yleisesti sen harrastamisen kynnystä korkeakouluissa saisi madallettua, ole rohkeasti yhteydessä minuun. Otamme ilolla vastaan kaikki uudet ja kokeillutkin ideat!

Hanna Laakso

korkeakoululiikunnan asiantuntija
hanna.laakso(a)oll.fi
p. 044 7800 219