Blogi

#AllMaleSports – Suomalaisen urheilujournalismin karut luvut

09.11.2017 // 17:36

Toimistomme pöydälle on jälleen kerran eksynyt viikon Urheilulehti. On alkuvuosi 2017. Työparini tokaisee ääneen, ettei halua edes avata lehteä, koska häntä kismittää naisurheilijoiden räikeästi erottuva vähäisyys otsikoissa ja artikkeleissa itsessään. Hän on taustaltaan entinen urheilija ja naisoletettu itsekin. Halusin varmistaa, pitääkö hänen väite paikkaansa – onhan kyseessä kuitenkin todella suosittu lehti, joka toimii urheilun pää-äänenkannattajana Suomessa. Kai uutisoinnin tulisi jo hyvänen aika vuonna 2017 olla suhteellisen tasapuolista?

Tämän yksittäisen lehden kohdalla hän oli oikeassa. Koko lehdestä löytyi  ainoastaan vain yksi kirjoitus naisurheilusta. Toki se oli pitkä ja syväluotaava, mutta luulisi, että noin 40 sivun sisään mahtuisi hyvin toinen jos kolmaskin uutisoitava asia naisista. Mutta ei. Nähtävästi kyseisellä viikolla uutisoitavaa ei heistä vain löytynyt.

Aloin seuraamaan tilannetta säännöllisesti ja räikeä todellisuus paljastui juuri siksi, mitä en olisi halunnut uskoa – naisurheilijoista kirjoitetaan Suomessa surettavan vähän, oli kyseessä sitten perinteinen sanomalehti tai urheilun viikkojulkaisu. Liittomme mielestä tilanne vaati kissan nostamista pöydälle.

Pari viikkoa sitten aloitimme kampanjan #AllMaleSports, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua naisurheilun asemasta urheilujournalismissa ja laajemmin urheilumaailmassa. Teimme pistokokeen, jossa kävimme läpi kuuden eri sanomalehden artikkelit ja laskimme, kuinka moni juttu käsitteli mies- tai naisurheilua. Geneeriset artikkelit jätimme laskuista pois. Täytyy sanoa, että kyseessä oli enemmän kuin murskavoitto: Miehet veivät juttujen saralla pelin 69-5 ja kuvien osalta 60-1. Sarjatasolla naiset heitettäisiin liigasta kolmosdivariin näiden lukujen perusteella.

Tilanne on todella hälyttävä. Näkyvyys urheilu-uutisoinnissa vaikuttaa esimerkiksi suoraan siihen, kuinka paljon yritysyhteistyökumppaneita urheilijalla on ja sitä kautta myös urheilijan toimeentuloon. Eikä pelkästään urheilijan vaan myös häntä tukevan valmennusjärjestelmän vahvuuteen. Näkyvyys tuo lajille kuin lajille enemmän harrastajia sekä katsojia.  Julkisuus on tietenkin vain yksi osa palapeliä, mutta merkittävä sellainen. Tasa-arvon edistämistä tulee tehdä niin seuratasolla, lajiliitoissa, Olympiakomiteassa kuin mediassakin. Vain kaikkia sektoreita läpi leikkaavilla toimintatapojen muutoksilla voidaan saada aikaan tasa-arvoisempaa urheilukulttuuria.

Emme voi tuudittautua siihen, että lukijat eivät ole yhtä kiinnostuneita naisiin liittyvistä artikkeleista kuin miesurheilusta tai että naisista on vain vähemmän uutisoitavaa. Esimerkiksi voimistelu on laji, jossa suomalaiset naiset menestyvät kansainvälisesti katsoen todella hyvin ja lajia harrastetaan ympäri vuoden. Silti se ei nouse usein otsikoihin.

Elämme vaiheessa, jossa kulttuuria täytyy tieten tahtoen luoda, jotta se alkaa ajan myötä ruokkia itse itseään. Kulttuuri ei muutu viikossa yhdellä liikuntaliiton pistokokeella eikä yksittäisillä kriittisillä mielipidekirjoituksilla. Urheilua tuottavien medioiden tulisi tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti ja asettaa itselleen selkeät tavoitteet naisurheilu-uutisoinnin suhteen.. Toivoisin siis, että jokainen media asettaisi julkisesti itselleen vähimmäistavoitteen, jota he pyrkisivät pitämään yllä. Tavoitetta suunniteltaessa ja sitä toteutettaessa olisi hyvä kuulla naisurheilijoiden ja heidän taustajoukkojen omia kokemuksia uutisoinnin tasosta tällä hetkellä ja mitä he siinä haluaisivat kehittää.

Urheilun tasa-arvo on ollut tänä vuonna tapetilla jo aiemmin. Yle teki keväällä selvityksen tasa-arvon toteutumisesta omissa urheiluun liittyvissä sisällöissään sekä yleisön tarjontaan liittyvistä mielikuvista. Tämän pohjalta he määrittivät itselleen toimenpiteet, joilla lähtevät edistämään omaa tasa-arvoisempaa uutisointiaan. Yle ei kuitenkaan yksin pysty muuttamaan suomalaista urheilujournalismin kulttuuria. Ylen teettämä tutkimus ja sen pohjalta tehdyt toimenpiteet voisivat kuitenkin olla oiva pohja muun urheilumedian mukaan lähdölle.

Voisiko suomalaisen urheilun ja liikunnan kasvun suuri potentiaali piillä naisten ja tyttöjen urheilussa? Sen me tiedämme vain, jos päätämme panostaa asiaan tosissaan.

 

Marjukka Mattila

Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistiin ELMO-lehden Kenttäpostia-osiossa 9.11.2017

Soile Koski-Aho: Liikunta kuuluu kaikille!

26.10.2017 // 14:55

Vuoden aikana ehkä yksi eniten kuulemistani lauseista on liittynyt “matalan kynnyksen liikuntaan”. Liikunnassa pitäisi olla matala kynnys, jotta kaikki ihmiset liikkuisivat. Että saisivat liikkua? Koska pitäisi liikkua? Olisi pakko liikkua? Etteivät keksisi tekosyitä vaan liikkuisivat, koska kynnys olisi jo niin matala?

Ihminen, jolle liikunta on luonnollinen osa elämää ja arkea, kokee usein tarpeen levittää tätä ilosanomaa myös muille. Kuitenkin sellainen, joka ei omakohtaisesti ole kokenut häpeää ja riittämättömyyden tunnetta liittyen liikuntaan, ei välttämättä ymmärrä kaikkia henkisiä esteitä, joita osalla on liikunnan aloittamisen suhteen. Hyvin usein superurheilullinen ihminen tyylikkäissä ja kalliissa urheiluvaatteissaan tulee painottamaan matalan kynnyksen liikunnan tärkeyttä ja puhkuu intoa siitä, kuinka kaikki me voimme löytää liikunnan riemun. Lähinnä tästä nousee itselleni karvat pystyyn. Vaikka pyrin ennakkoluulottomaan suhtautumiseen, ensimmäinen reaktioni on väistämättä, että “mitä hän asiasta tietää? Onko tässä tyyppi, johon liikkumista karttava henkilö pystyy samaistumaan?”

Liikun siksi, että saan ja pidän siitä, en siksi, että minun on pakko. Opiskelijoiden liikuntaliitto on hyvin tuonut esille niin sisäisen motivaation tärkeyttä kuin myös arjen liikunnallisuutta, joka edistää henkilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sisäisen motivaation herättäminen onkin avain aivan kaikessa liikuntaan liittyvässä. Liikkujalle pitää luoda tunne, että hän pystyy, voi päättää itse ja että hän on hyvä juuri sellaisena kun on. Ilman näitä aspekteja ei riitä, vaikka kuinka järjestettäisiin ilmaisia lajikokeiluja.

Matalan kynnyksen liikunnan sisältö pitää siis määritellä, eikä se saa olla ulkoapäin tuleva pakko. Toiminnan tulee olla yksilöä ja yhteisöä voimaannuttavaa, josta tulee osa vakituisia toimintatapoja. Omista kokemuksistani peilaten näen matalan kynnyksen liikunnan edistämisen ja koko opiskelijamassan liikuttamisen OLL:n tärkeimpänä tavoitteena. Tämä tavoite on kuitenkin pilkottava osiin, jotta pystymme tehokkaasti aktivoimaan opiskelijoiden lisäksi päättäviä elimiä sekä korkeakouluja. Haasteena on, että myös OLL:n tulisi osata ennemminkin herättää ihmisten sisäistä motivaatiota liikunnan edistämiseen kuin toimia ylhäältä päin sanelevana tahona. Helpommin sanottu kuin tehty. Oma sisäinen motivaationi sen sijaan on kunnossa, ja haluan olla tulevana vuonna Opiskelijoiden Liikuntaliiton hallituksessa vastaamassa tähän haasteeseen.

Soile Koski-Aho

OLL:n puheenjohtajaehdokas vuodelle 2018

 

Tämä blogi on osa OLL:n hallitusehdokkaiden blogisarjaa. Blogeja voi lähettää liiton puheenjohtajalle (marjukka.mattila@oll.fi) 29.10.2017 saakka.

Ponnahduslauta tulevaisuuteen – Elä se, koe se!

09.10.2017 // 14:43

On se aika vuodesta, kun syksyn lehdet putoilevat puiden oksilta ja sitä miettii, että mihin sitä oikein on taas yhden vuoden elämästään käyttänyt. Ikävuosimittari raksuttaa kovaa vauhtia ja käännähtää pian taas narahtaen vuodella eteenpäin. On aika palata ajassa taaksepäin ja käydä läpi niitä arvoja, asenteita ja ajatuksia joiden ympärillä elämä on pyörinyt intensiivisesti kuluneen vuoden ajan.

Vuosi Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtajistossa on eräänlainen aktiivitoimijan kiihdytyskaista. On hyvin hämmentävää huomata, kuinka paljon yksi vuosi voi pitää sisällään uutta. Uusia ihmisiä, uusia suhteita, uusia kokemuksia. Sitä kun toimii aktiivisesti vuodesta toiseen asioiden edistämiseksi siellä ja täällä, vuodet vierivät vauhdilla ja toiminnan täyteisinä eteenpäin. Jokainen vuosi tuntuu aina edellistä kokemuksellisemmalta ja sitä miettii, että voiko tästä enää meno kiihtyä. Vaikka vauhti kiihtyykin liittohallitusvuoden aikana, niin samanhenkisessä seurassa vauhti kiihdytyskaistalla tuntuu yllättävän hyvältä.

Vuosi hallituksessa pitää sisällään paljon suunnittelua, valmistelua, tapaamisia ja edustamisia. Verkostot kasvavat ja työtä tehdään suuremman yhteisen hyvän eteen. Vaikka vuoden kestävä keikka viekin hieman aikaa ja ajatusta totutusta elämästä, on se kaikki täysin sen arvoista. Kaiken kaikkeaan parasta hallitusvuodessa on sen sisältämän näköalapaikan ja työympäristön luoma avartava ja kasvattava kokemus. Vuosi liitossa antaa mahdollisuuden vaikuttaa hyvien asioiden toteutumiseen, mutta samalla se avaa ovia myös vaikuttajan omaan tulevaisuuteen. Opiskelijoiden Liikuntaliitossa toteutuu vanha sanonta: ”Kun tekee hyvää, saa hyvää”.

Tahdon antaa kannustimen jokaisen lukijan elämään. Etsikää itsellenne ympäristö, jossa voitte elää elämäänne omien intohimojenne kautta ja samalla kannustaa ympärillänne olevia ihmisiä löytämään omat intohimon kohteensa. Intohimoistaan puhuminen ja työn tekeminen niiden arvojen ja asenteiden puolesta joita omassa elämässään edustaa on elämää parhaimmillaan.

Jos luulet kokevasi vähänkään paloa työn tekemiselle paremmin voivan tulevaisuuden puolesta ja vieläpä huippuammattilaisten ympäröimänä, hae hallitukseen. Elä se, koe se ja haali sieltä itsellesi kaikki elämänkoulun rikkaudet. Opiskelijoiden Liikuntaliitto tulee saamaan sinulta paljon, mutta se tulee myös antamaan sinulle enemmän kuin osaat odottaa.

Otto Takala, varapuheenjohtaja
Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry

Pieni askel liittokokoukselle, mutta iso järjestön tulevaisuudelle?

04.09.2017 // 16:05

Nuija kopahtaa pöytään ja strategian käsittely alkaa. FISUn puheenjohtajan astellessa puhujan pöntön taakse käyn läpi mielessäni vielä kerran, mitä lisäysesityksen valmistelun eteen on tehty: Yhteistyöliittoihin on oltu yhteydessä ja varmisteltu liittokokouksessa, että he ovat esityksen takana. Asiakohdan menettelytapa, joka vaati näin uudessa ympäristössä varmistelua, on selvillä. Esityspuheenvuoro on valmis ja lisäargumentit pohdittuina, mikäli niitä kaivataan. Äänestys saattaa mennä tiukille jos siihen päädytään.

FISUn puheenjohtaja esittelee 20-sivuisen strategian, jonka on tarkoitus määrittää liiton toiminnan raamit seuraavalle kymmenelle vuodelle noin kymmenessä minuutissa. Keskustelu dokumentista avataan. Muutaman kokousedustajan käsi ponnahtaa kohti kattoa ennen omaani, joten heidän agendansa käsitellään ennen omaani. Allekirjoittanutta alkaa vähän jännittää. Nämä ensimmäiset myönnetyt puheenvuorot ovat hyvin geneerisiä, eivätkä kriittisestä sävystään liiton toimintaa ja kirjauksia kohtaan huolimatta sisällä lainkaan konkreettisia muutosehdotuksia. Oma vuoroni saapuu vihdoin. Kiitän luonnollisesti puheenvuorostani  ja esitän perusteluineen strategian arvojen alle lisäyksenä kirjausta:

“FISU follows the principle of equality in all of the federation´s actions. FISU doesn’t discriminate anyone based on their race, colour, gender, language, religion, political or other opinion, national or social origin, property, birth or other status.”

Ja tälle konkreettiseksi toimenpiteeksi tätä:

”FISU has a policy for promoting equality. This plan covers all actions of FISU.”

Puheenvuoroni otetaan vastaan salissa taputuksin (olivat muuten ensimmäiset kokousedustajalle annetut aplodit) ja liiton puheenjohtaja toteaa, että eiköhän me suoraan voida tällainen kirjaus hyväksyä. Hän jatkaa, että Suomen liiton edustaja voi lähettää ehdotukset liiton toimijoille suoraan, jotta ne saadaan kirjattua strategiaan halutussa muodossa.

Olin hieman äimästynyt. Näinkö helposti tämä sujui? Meidän keskeisin tavoitteemme sai 200 päiseltä yleisöltä ympäri maailman hyväksynnän noin vain? Samoin myös istuvalta hallitukselta? Niin siinä vain kävi. Väliajoilla minua tultiin kiittelemään niin tuttujen kuin tuntemattomien maiden taholta hyvästä ja selkeästä muutosesityksestä. Nähtävästi yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen on selkeämmin yhteinen intressi kaikille kuin osasimme kuvitellakaan. Toisaalta kyynisesti voi ajatella, että yhdenkään jäsenliiton ei vielä tarvinnut suostua yhteenkään konkreettiseen toimenpiteeseen, minkä vuoksi lähtökohtainen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden arvon tunnustaminen oli helppoa ja luonnollista.

Tulevina vuosina selviää, mitä nämä toimenpiteet tulevat olemaan yhdenvertaisuussuunnitelman valmistelun edistyessä. Tässä työssä Opiskelijoiden Liikuntaliiton on hyvä olla mukana, jotta kirjaukset mahdollistavat oikeasti yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon merkittävän kehityksen liiton toiminnassa. Se ei varmasti tule olemaan helppoa. Esimerkiksi liittokokouksessa jälkeisessä gaalatilaisuudessa ei voinut olla huomaamatta, että tasa-arvo ei toistaiseksi merkitse etenkään FISUn nykyisille aktiivisille samaa, kuin itselleni. Tilaisuudessa nimittäin palkittiin liiton kisoissa menestynyt paras nais- ja miesurheilija. Erona näiden kahden palkitsemisessa oli se, että naisurheilijan esitteli ja kutsui lavalle FISUn hallituksen jäsen maltillisin menoin, kun taas miesurheilijan tulivat seremoniallisin elkein esittelemään sekä liiton puheenjohtaja että Taipein kaupungin pormestari, gaalan viimeisenä huipentumana. Olimme tästä suomalaisten kollegoiden kanssa “hieman” tuohtuneita. Tapaus on vain yksi pieni esimerkki monien muiden joukossa.

Onneksi esittämämme kirjaus hyväksyttiin sellaisenaan ja lisäksi OLL pystyy jatkamaan vaikuttamistyötään myös FISUn hallituksen jäsenen avun ja osaamisen ansiosta. Nimittäin pääsihteerimme Hilkka Pöyhönen valittiin FISUn liittohallitukseen vuonna 2015. Hän toimii liiton opiskelijakomitean puheenjohtajana ja kertoo OLL:lle säännöllisesti kuulumisia FISUn puolelta. Hilkan tekemä työ ja OLL:n aktiivisuus mahdollistavat sen, että liitto ottaa tulevaisuudessa ne isot tarvittavat askeleet kohti tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa FISUa.

Marjukka Mattila

OLL:n puheenjohtaja

marjukka.mattila@oll.fi

+35844 7800211

OLL on kansainvälisen opiskelija- ja urheiluliitto FISUn jäsen. FISUn liittokokous järjestettiin Taipeissa 18.-19.8.2017. Liittokokouksessa hyväksyttiin liiton 10-vuotisstrategia sekä tehtiin sääntömuutoksia, jotka muun muassa asettavat ikärajan liiton hallituksessa toimimiselle. Ikäraja opiskelijaliiton hallituksen jäsenelle on nyt 70 vuotta. Tämä kirjoitus keskittyy strategian käsittelyyn OLL:n puheenjohtajan näkökulmasta. 

OLL:n delegaatio

OLL vastaanottamassa jäsenyyssertifikaattia

 

Minne menet SELL Student Games?

23.05.2017 // 13:27

Osallistuimme Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtajan Marjukka Mattilan ja liikuntatapahtumista vastaavan varapuheenjohtaja Juho Paavolan kanssa SELL Student Games 2017 -kisojen liitto-vierailijoille järjestettyyn ohjelmaan 19.-21.5.2017. Latvian yli 2 miljoonan asukkaan pääkaupunki Riika tarjosi vieraanvaraisuutensa lisäksi parasta mahdollista säätä, jota toukokuun puolessa välissä, muutaman räntäsateen täyttämän viikon jälkeen voi Baltiassa odottaa.

SELL Student Games on ennen kaikkea korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu kansainvälinen ja monilajinen urheilu-festivaali. Tänä vuonna kisoihin osallistui yli 1300 osallistujaa, 64 eri korkeakoulusta ja 12 eri maasta. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoita olivat edustamassa osallistujat Aalto-yliopistosta, Metropolia ammattikorkeakoulusta, Tampereen teknillisestä yliopistosta, Helsingin yliopistosta ja Jyväskylän yliopistosta. Lisäksi osallistujia oli saapunut Kiinasta, Tsekeistä, Virosta, Saksasta, Latviasta, Libanonista, Liettuasta, Venäjältä, Slovakiasta, Italiasta, Australiasta sekä Iso Britanniasta.

Kisojen järjestäjänä toimi OLL:n sisarliitto Latvian University Sports Federation (LUSF). Lajivalikoima oli tämän vuoden kisoissa oli laaja: yleisurheilua, sulkapalloa, koripalloa, rantalentopalloa, salibandya, mini-jalkapalloa, painia, judoa, suunnistusta, voimanostoa, rugbya, uintia, pöytätennistä, lentopalloa ja painonnostoa. Pääsimme tutustumaan eri lajeihin ja fasiliteetteihin LUSF:n järjestämällä kierroksella. Lisäksi pääsimme nauttimaan mahtavista kulttuuripainotteisista avajaisista, jotka järjestettiin tällä kertaa upeassa remontoidussa linnassa Ziemelblazman kulttuurikeskuksessa.

SELL-kisojen ominaispiirteisiin kuuluu tapahtuman opiskelijaystävällisyys: tasorajoja ei ole, päiväkohtainen osallistumismaksu ei ole kovin korkea, majoitus on varsin edullinen, osallistujat pääsevät kulkemaan julkisella liikenteellä kisapaikkojen välillä maksuttomasti ja tietenkin kisojen oheisohjelmaan (lue: kisabileisiin) on panostettu. Varsinkin taso-rajattomuus on OLL:n näkökulmasta säilyttämisen arvoista, sillä osallistumisen kynnys on oltava mahdollisimman matala.

OLL vaikuttaa SELL -maiden (Suomi, Viro, Latvia ja Liettua) tapaamisissa, jossa sorvataan tapahtumassa käytettävät yleiset säännöt ja keskustellaan kisojen tulevaisuudesta. Osallistuimme OLL:n delegaatiolla tänäkin vuonna SELL-maiden tapaamiseen, jossa keskusteltiin kisojen kehittämisestä yhteisen ilmoittautumisjärjestelmän avulla sekä kisojen visuaalisesta ilmeestä. Paikalla oli myös European University Sports Association:n puheenjohtaja Adam Roczek, jonka kautta alamme selvittämään yhteisen akkreditointijärjestelmän käyttöönottamisen mahdollisuutta. Osallistumismaksu tulee olemaan vuodesta 2018 alkaen 30 euroa/päivä/osallistuja kattaen osallistumisoikeuden, ruoat kolmesti päivässä, maksuttoman julkisen liikenteen käytön, sisäänpääsyn oheistapahtumiin jne.

Vierailumme Riiassa oli paljon muutakin kuin vaikuttamista ja tutustumista SELL-kisoihin. LUSF:n entinen pääsihteeri tutustutti meidät Latvian valtion tukemaan ja sosiaaliseen inkluusioon pyrkivään “Ghetto Games” -liikuntaprojektiin (https://www.ghetto.lv/). Projektin tavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä vähävaraisille järjestettävien liikuntatapahtumien avulla. Pääsimme myös tutustumaan remontoituun Latvian urheilukouluun, joka tarjoaa 14-18-vuotiaille urheilijoille monipuoliseen harjoitteluun sopivat fasiliteetit. Urheiluopistolla opinto-ohjelma on rakennettu helpottamaan harjoittelun ja opiskelun yhteensovittamista.

Matkasta jäi käteen tiedon ja SELL-kisojen kehittämisen askelmerkkien lisäksi muistutus koko konseptin ideasta: SELL-yhteistyön tarkoituksena on ennen kaikkea yhdistää eri maissa opiskelevia korkeakouluopiskelijoita urheilun avulla. Ei ole merkitystä sillä, mitä opiskelet, missä korkeakoulussa tai maassa opiskelet. Ei ole merkitystä sillä, minkä tasoinen urheilija olet. Jokainen osallistuja voittaa tässä tapahtumassa nauttimalla ja olemalla mukana.

Kuvia voi käydä katsomassa täältä: https://www.facebook.com/sellgames2017/

Kirjoittaja on urheilutapahtumien liikunnallistamisesta innostuva OLL:n koulutus- ja tapahtumakoordinaattori Jenny Söderman

EUSA Conference: Opiskelijat toiminnan kohteina vai aktiivisina toimijoina?

12.04.2017 // 15:56

Suomesta konferenssiin osallistuivat Tampereen tapahtumajohtaja Perttu Pesä ja OLL:n puheenjohtaja Marjukka Mattila yhdessä pääsihteeri Hanna Laakson kanssa. Kuvaan nappasimme mukaan EUSAn pääsihteerin Matjaž Pečovnikin.

Viime viikonloppuna liittomme eurooppalainen kattojärjestö EUSA järjesti Portugalin Coimbrassa EUSA Conferencen, johon osallistuimme yhdessä OLL:n puheenjohtajan Marjukka Mattilan kanssa. Konferenssin pääteemana oli osallisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen urheilun ja liikunnan kautta, ja osiot kattoivat puheenvuoroja vammaisurheilusta vapaaehtoistoimintaan ja sosiaalisen median hyödyntämiseen. Vähän jotain kaikille, siis.

EUSA tunnetaan ehkä parhaiten kisatapahtumistaan: vuorovuosin järjestettävistä European Universities Gameseista ja opiskelijoiden Euroopan-mestaruuskisoista. Näihin osallistuu vuosittain myös kymmeniä suomalaisopiskelijoita, jotka ovat ansainneet paikkansa opiskelijoiden SM-kisojen tai muun menestyksen kautta. Toimintaa leimaa vahva kilpailupainotus ja esim. konferenssin yhteydessä järjestetyssä gaalassa vuoden parhaat maajärjestöt ja korkeakoulut palkittiin mitalimäärien perusteella.

Viime vuosina EUSA:n koulutustoiminta on kuitenkin terästäytynyt ja pikkuhiljaa toiminnassa on alettu painottaa myös muita arvoja kuin kilpailullisuutta: esimerkiksi opiskelijoiden osallisuus ja osaamisen kehittäminen vaikkapa vapaaehtoistoiminnan kautta sekä yhdenvertaisuus ovat nousseet tapahtumien teemoiksi. Yhtenä merkittävänä askeleena EUSA allekirjoitti viime vuonna yhteistyösopimuksen ESU:n (European Students’ Unionin) kanssa tavoitteena lisätä yhteistyötä opiskelijajärjestöjen ja opiskelijaurheilujärjestöjen välillä myös jäsenmaissaan.

Tähän meillä Suomessa on paljon annettavaa kansainvälisesti: monien professorivetoisten yliopistourheiluliittojen keskellä näytämme esimerkkiä siitä, että opiskelijoiden osallistaminen toimintaan tai jopa täysin opiskelijoiden johtama liitto voi toimia. Se nimittäin on melko poikkeuksellista. EUSAnkin päätöksentekoon opiskelijat pääsevät opiskelijakomitean kautta, jonka puheenjohtajalla on läsnäolo-oikeus liiton hallituksen kokouksissa, muttei äänioikeutta.

Engaging students -workshopissa OLL:n pj Marjukka keskusteli yhdessä Unkarin ja Portugalin liiton edustajien kanssa erilaisista tavoista osallistaa opiskelijoita liikuntaan.

Aiheeseen liittyen puheenjohtajamme Marjukka Mattila piti yhdessä konferenssin workshopeista esityksen meidän tavoistamme osallistaa opiskelija- ja ylioppilaskuntien toimijoita läpi vuoden. Toiminta on meille itsestäänselvää, mutta muille uutta ja mullistavaa, mikä kävi ilmi useista kysymyksistä  esityksen jälkeen.

Toisaalta saimme myös itse kotiinviemisiksi ajatuksia esimerkiksi siitä, miten erityisryhmiä voisi paremmin huomioida korkeakoulujen liikuntapalveluissa tai miten voisimme nostaa korkeakoululiikunnan yleistä profiilia esim. UNESCOnkin tunnustaman kansainvälisen korkeakoululiikunnan ja -urheilun päivän avulla.

Usein korulauseet, kuten “osallisuuden ja tasa-arvon edistäminen liikunnan kautta”, jäävät vain sanahelinäksi, mutta EUSA on selkeästi ottamassa askeleita siihen suuntaan, että opiskelijoiden osallisuus liitossa vahvistuu. Toivon kovasti, että tulevaisuudessa opiskelijat pääsevät vielä vahvemmin toiminnan kohteista aktiivisiksi toimijoiksi myös tässä liitossa.

Hanna Laakso
OLL:n pääsihteeri

Liikuntatutorit – korkeakouluympäristön kannustusryhmä

03.04.2017 // 10:37

Korkeakouluopintojensa alkaessa moni nuori muuttaa uudelle paikkakunnalle. Vanhalle kotipaikkakunnalle jäävät usein perheen ja ystävien lisäksi myös tutut harrastusmahdollisuudet. Uudella paikkakunnalla yksi ensimmäisistä haasteista on uusien kavereiden löytäminen. Liikunta on loistava keino ryhmäytyä ja löytää uusia saman henkisiä tuttavuuksia. Mutta miten löytää parhaat liikuntamahdollisuudet ja ryhmä jonka kanssa harrastaa liikuntaa paikkakunnalla, josta ei etukäteen tunne ketään? Vastauksen tähän kysymykseen tarjoaa liikuntatutorointi.

Liikuntatutorit ovat tutor-henkilöitä, joiden tehtävänä on tutustuttaa uudet opiskelijat lähialueensa liikuntamahdollisuuksiin ja järjestää liikuntatapahtumia, joihin kaikki uudet opiskelijat ovat tervetulleita taitotasosta riippumatta. Rennon pelailun yhteydessä uusiin ihmisiin tutustuminen on helppoa ja tokihan liikunnalla on opiskelijan terveyden kannalta muitakin positiivisia vaikutuksia.

Itse olen toiminut liikuntatutorina kaksi vuotta ja tänä vuonna toimin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa (AYY)

Liikuntatuutoreita Kiilopäällä

liikuntatutorvastaavana. Vastuullani on varmistaa liikuntatutortoiminnan toimivuus ylioppilaskunnassamme ja uusien liikuntatutoreiden rekrytoiminen. Pidän liikuntatutortoimintaa hyvin tärkeänä, koska olen huomannut, miten paljon kysyntää alkoholittomille liikuntatapahtumille on.

Liikunta on hyvää vastapainoa opiskelijaelämälle ja se auttaa jaksamaan arjessa paremmin. Koska liikuntatutorit ovat itsekin opiskelijoita, uusien opiskelijoiden on myös helpompi lähestyä heitä liikuntaan liittyvissä kysymyksissä. Parhaimmillaan liikuntatutorit ovat saaneet innostettua mukaan liikuntatapahtumiin myös paljon sellaisia opiskelijoita, joiden arkeen liikunta ei muuten kuulu niin vahvasti. Toiminta on koettu antoisaksi myös liikuntatutoreiden näkökulmasta, koska tapahtumia järjestettäessä tutustuu sekä muihin liikuntatutoreihin että tapahtuman osallistujiin. Eikä tietenkään pidä unohtaa liikunnan aikaansaamaa hyvää oloa! Tästä syystä liikuntatutorointi on omiaan ehkäisemään syrjäytymistä ja ulkopuolisuuden tunnetta ja lisäämään mahdollisuuksia löytää uusia kavereita ja terveellisiä elämäntapoja.

Tekstin kirjoittaja Elina Makkonen toimii Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa liikuntatutorvastaavana.

Seminaari, jossa tuotettiin nuorten liikuntasuositukset Euroopalle

20.03.2017 // 13:30

European Youth Sport Forum kokosi viime viikonloppuna Maltalle yhteen liikunta-alan nuoria johtajia ymp
äri Euroopan. Nämä lähes 120 henkilöä työskentelevät vapaaehtoistoiminnan parissa
liikunnan ja urheilun paikallis- sekä kattojärjestöissä. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä ENGSO Youth (European Non-Governmental Sports Organisation Youth),  SportMalta ja Euroopan komissio. Tapahtuma oli osa Maltan Euroopan neuvoston puheenjohtajuusvuotta. Minä olin paikalla edustamassa suomalaisen opiskelijaliikunnan ääntä.

Perinteisestä seminaarista poiketen tapahtuman tavoitteena oli tiedon välittämisen ja verkostoitumisen lisäksi luoda vaikuttamisen väline,
Pink Paper
(Nimi ei sinäänsä viittaa pinkkiin paperiin, mutta termi juontaa juurensa Euroopan komission poliittisiin tavoitepapereihin, joihin viitataan yleensä jonkin värisinä papereina, esim White Paper on Sport), jonka tavoitteita ENGSO Youth voi edistää EU:ssa seminaarin jälkeen. Paperin tarvetta on perusteltu sillä, että EU:n tasolla ei ole nuorten liikuntavaikuttajien äänille tarkoitettua järjestöä, joka ajaisi eteenpäin nuorten tärkeäksi kokemia asioita. Tämä on totta, joten vaikuttamistyölle on tarvetta.

Tapahtuman kaikki osuudet tukivat Pink Paperin neljää eri teemaa. Teemat olivat osallistaminen, vapaaehtoisuus, terveelliset elämäntavat ja ja liikuntapolitiikka. Nämä neljä ovat myös Maltan puheenjohtajavuoden teemoja – sen vuoksi ne valikoituivat myös seminaarin teemoiksi.  Niiden ympärille luotiin seminaarin aikana suositukset ja niihin valittiin konkreettiset esimerkit osallistujien omista taustoista ja kokemuksista ammentaen.

 

Pink Paperin teemat ja niiden alaiset toimenpide-ehdotukset:

Healthy Lifestyle through Sport

  • Fyysistä aktiivisuutta tukevan infrastruktuurin luominen ja kehittäminen. Tämän infran on oltava kaikkien saavutettavissa fyysisesti, sosiaalisesti ja maantieteellisesti
  • Ihmisten kannustaminen terveellisen elämäntavan johtamiseen eri organisaatioissa, esimerkiksi työpaikka- ja koululiikunnan lisäämisen kautta.

Social inclusion and Volunteering

  • Liikunta-alan ihmisten kouluttaminen liikuntarajoitteisten ja pakolaisten kohtaamiseen ja auttamiseen
  • Marginalisoitujen ryhmien, kuten liikuntarajoitteisten vapaaehtoistoiminnan arvon, kapasiteetin ja kontribuution esiinnostaminen

Sport Diplomacy

  • EU:n sisäisten ja ulkopuolisten maiden kommunikaation lisäys liikunnan edistämisen hyvistä käytänteistä ruohonjuuritasolla.
  • Suurten urheilutapahtumien aikana tulisi järjestää enemmän koulutustapahtumia, joiden tarkoituksena on lisätä kestävään kehitykseen tähtävää yhteistyötä nuoriso- ja liikuntaorganisaatioiden välillä.

 

Kuvat: Cedric Audinot (ENGSO youth)

Pink paper esiteltiin tapahtuman viimeisenä päivänä joukolle poliittisia vaikuttajia niin Maltalta kuin muualtakin Euroopasta. Läsnä oli muun muassa Maltan presidentti, mikä on aika merkittävää. Päättäjien keskustelu liikkui pitkälti hyvin yleisellä liikunnan edistämisen tasolla, mutta huoli eurooppalaisten terveydentilan heikentymisestä oli yhteinen.

Pink Paperilla on hyvä tarkoitusperä ja teemat ovat kohdillaan, mutta en voi suhtautua siihen täysin sinisilmäisesti. Hyvät ehdotukset lisäävät varmasti eurooppalaisten fyysistä aktiivisuutta, jos ne menevät eteenpäin. Se, kuinka vaikuttavia ne toteutuessaan olisivat, on toinen kysymys. 

Vaikka lopputuotosta voi kritisoidakin, seminaarin työskentelymalli oli varsin mielenkiintoinen ja antoi tapahtumalle erilaisen merkityksen. Teemojen laajuuden vuoksi mihinkään ei pystytty syventymään sen tarkemmin, mutta jokainen osallistuja lähti varmasti kotiin uusien ajatusten kanssa.

 

Marjukka Mattila

Puheenjohtaja

marjukka.mattila@oll.fi

+35844 780 0211

Liikuntasuositusten todellinen tarkoitus

07.03.2017 // 10:51

Keskustelu liikuntasuosituksista lähti liikkeelle viime maanantaina. Anni Lassila argumentoi 27.2. Helsingin Sanomien kolumnissa, että liikuntasuositukset eivät kannusta vähän tai ei lainkaan liikkuvia lähtemään liikkeelle. Hän on täysin oikeilla jäljillä. Liikuntaa hyvin vähän tai lähes lainkaan harrastavan ei tulisi ottaa tavoitteekseen liikuntasuositusten orjallista toteuttamista. Tutkimusten mukaan liikuntaa tulisi lisätä asteittain, jotta käyttäytymisen muutos olisi pysyvä. Askel kerrallaan, ei  koko suositus kerrallaan.

Suositukset voivat toki motivoida monia liikkumaan. Liikuntasuositusten merkittävin tarkoitus ei ole kuitenkaan motivoida yksittäisiä henkilöitä liikkumaan vaan niiden tarkoitus on koota kansainvälinen tutkimustieto riittävästä liikkumisesta yhteen. Suositukset kertovat, mikä määrä liikuntaa ennaltaehkäisee terveysriskejä, tukee monipuolisesti jokapäiväistä fyysistä jaksamista ja mistä määrästä on tutkittua terveyshyötyä monien kansansairauksien taklaamisessa.

Liikuntasuositukset toimivatkin loistavana työn tukena tutkijoille, liikunta-ala ammattilaisille sekä kuntien ja valtion päättäjille. Heidän tehtävänsä on pohtia, miten ihmisille voisi luoda paremmin kannusteita liikkua enemmän.

Liikuntasuosituksia tulisikin käyttää vielä rohkeammin hyödyksi yhteiskuntamme rakenteita uudistettaessa. Meillä on mahdollisuus luoda ympäristöstämme liikuntaan ja liikkeen lisäykseen kannustava, mikäli niin haluamme. Rakenteet muokkaavat käytöstämme. Nyt on aika muokata rakenteita.

 

Marjukka Mattila

Puheenjohtaja

 

—————————————-

Terveysliikuntasuositukset:

http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikunnan-suositukset

Allekirjoittaneen haastattelu YLEn Aamu-tv:ssä:

https://areena.yle.fi/1-4031840

 

Nyt on mentävä eteenpäin!

02.03.2017 // 13:11


Nyt on mentävä eteenpäin!

 

Mitä ajattelisi WALL-E nykymaailmasta? Vuonna 2008 parhaan animaatioelokuvan Oscarilla palkittu elokuva herättää ajatuksia. Siinä kuvataan tulevaisuuden yhteiskuntaa päähenkilön ajauduttua maailmaan, jossa ihmiset elävät elämäänsä istuen ja maaten eikä seisomisen käsitettä enää edes tunneta.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) julkaisi muutama viikko takaperin tuoreimman tutkimuksen korkeakouluopiskelijoiden terveydentilasta. Tuloksista paistoi silmään ennen kaikkea tilastot siitä, kuinka paljon suomalainen korkeakouluopiskelija pitää päivittäin pehvaansa kiinni penkissä. Tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia opiskelijoista istui yli 12 tuntia päivittäin ja ainoastaan 16 prosenttia alle 8 tuntia.

Näistä lukemista WALL-E:kin olisi huolissaan. Robotti tietää, millaiseksi koko kansanterveydellinen tilanne voi tulevien vuosien saatossa muuttua. Jos emme ryhdy toimiin, pelkään ettei meillä ole kovinkaan paljon juhlan aihetta Suomen 200-vuotisjuhlissa.

Nyt on mentävä eteenpäin. Kansanterveyden edistäminen on meidän kaikkien yhteinen matka, joka on kuljettava ja jonka eteen on tehtävä hurjasti töitä. Kuka tahansa voi tulla väittämään, että liioittelen tilanteen vakavuutta, mutta uhkakuvia se ei muuta. Muutoksen on tapahduttava koko yhteiskunnassa. Rakenteiden on muututtava, kevyen liikenteen väylien tulee olla kunnossa, opiskelu- ja työskentely-ympäristöjen on oltava aktiivisuuteen kannustavia, liikuntapalveluita on kehitettävä kaikkia liikuttavaan suuntaan ja liikunnalla tulee olla tulevaisuudessa virallinen asema ennaltaehkäisevässä terveystyössä.

Vaikka edellä pyörittelin ajatuksia hieman synkistellen, niin todellisuutta on myös se, että meiltä löytyy jo nyt kasapäin mahtavia ajatuksia ja toimintaa opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin  tukemiseksi.

Niistä muutamia mainitakseni. Hallituksen kärkihanke on laajentamassa Liikkuvaa koulua kokeiluin korkea-asteelle. Tämä mahdollistaa entistä aktiivisemman korkeakoulupäivän rakentamisen. Myös ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on tehnyt hyvää yhteistyötä eri korkeakoulujen kanssa istumisen vähentämiseksi, esimerkkinä Pylly ylös -hanke.

Liikunnan roolia ja sen saavutettavuutta jokaiselle iästä ja varallisuudesta riippumatta julistavat kuntavaaliohjelmissaan lähes kaikki puolueet. Päättäjillä on valtava rooli siinä, millaiseksi yhteinen tulevaisuutemme rakentuu. Siksi äänestämiselläkin on aina suuri merkitys.

Liikunta on jatkuvasti esillä myös mediassa eri muodoissa ja terveydestä puhutaan päivä toisensa jälkeen aina vain enemmän. Mutta on myös muistettava, etteivät sanat yksinään muuta maailmaa, vaan tekojen kautta noustaan seisomaan.

WALL-E soveltaa elokuvassa toistuvasti omia avujaan ongelmien ratkaisemiseksi ja keksii kokeilemalla uusia keinoja. Tehdään, luodaan ja yritetään mekin siis jatkuvasti uutta aktiivisemman tulevaisuuden puolesta.

Otto Takala, varapuheenjohtaja
Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry